 Uutisia |
 |
 Elämäkerrat - kirjailija Juhani Aho |
 Juhani Ahon seuran tapahtumia |
 Juhani Aho kartalla |
 Facebook - Juhani Ahon seura |
 Aho-päivät Iisalmessa pe 1.8 - su 3.8.2025 |
 Aho-päivät Iisalmessa perjantaina 1.8.2025 |
 Aho-päivät Iisalmessa lauantaina 2.8.2025 |
 Aho-päivät Iisalmessa sunnuntaina 3.8.2025 |
JUHANI AHON KIRJALLINEN TUOTANTO
Juhani Ahon tuotanto mm: hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli kertomus Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883). Romaani Rautatie (1884) eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, tekee Ahosta kirjailijan. Papin tytär (1885) - nuoren tytön kipeä kasvukertomus. Yksin (1890) - miehen matka itseensä. Papin rouva (1893) - sukeltaa naisen sieluun. Panu (1897) - historiallinen romaani. Juha (1911) - myöhäistuotannon helmi. Rauhan erakko (1916) - tulee sodan keskelle. Ahon viimeinen teos on Muistatko -? (1920).
Ensimmäinen kokoelma lyhyitä kertomuksia, LASTUJA, ilmestyi vuonna 1891. Aho kirjoitti kaikkiaan kahdeksan lastukokoelmaa. Ne muodostavat suuren - ja monimuotoisen osan Juhani Ahon tuotannosta. Viimeinen lastukokoelma Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) on suomalaisen kalastuskirjallisuuden klassikko. Lisätietoja lastuista sivulta "Linkit & Lastut".
Luettelo Juhani Ahon kirjallisesta tuotannosta on esitetty sivulla 'Juhani Aho' (klikkaa yläpalkista).
Juhani Ahosta kirjoitetut ELÄMÄKERRAT mm.
Gunnar Castrén: JUHANI AHO I & II, suomentanut Joel Lehtonen. WSOY 1922. 605 sivua. Sama ruotsiksi, på svenska, Holger Schildts Förlagsaktiebolag, 1922. 652 sidor
I. Havu: JUHANI AHO. OTAVA 1929. 308 sivua.
Antti J. Aho (Juhani Ahon poika): JUHANI AHO I & II, WSOY 1951. 1006 sivua. LIsäksi: JUHANI AHO JA HÄNEN AIKAANSA. Kuvateos, toimittanut Antti J. Aho.l WSOY 1948. 184 sivua
Juhani Niemi: JUHANI AHO. SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414, 1985. 243 sivua
Panu Rajala: NAISTEN MIES JA AATTEIDEN. JUHANI AHON ELÄMÄNTAIDE. WSOY 2011. 442 sivua
Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila: JUHANI AHO. VASTAKOHTIEN TASAPAINOA. WSOYpro 2010. 119 sivua.
Juhani Ahon puolisosta taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtistä (1863-1945) kirjoitetut elämäkerrat mm.
Riitta Konttinen: BOHEEMIELÄMÄ. VENNY-SOLDAN-BROFELDTIN TAITEILIJANTIE. Otava 1996. 416 sivua.
Antti J. Aho, toimittanut: VENNY SOLDAN-BROFELDT JA HÄNEN MAAILMANSA. LUONNOKSIA JA MUISTELMIA. WSOY 1946. 166 sivua.
Seuran TAPAHTUMAHISTORIA
Juhani Ahon Seuran tapahtumahistoria löytyy facebookista ja sivulta 'Juhani Ahon Seura'. Sivustolla on myös luettavissa seuran jäsenkirjeet. Siellä on myös JÄSENILMOITTAUTUMISLOMAKE. Liity mukaan seuran jäseneksi! Jäsenmaksu on 20 €, opiskelijat 5 €.
JUHANI AHO KARTALLA
Tervetuloa Jussin jalanjäljille. Olemme koonneet eri kohteita sivustolle (sivulla Juhani Aho). Voit ehdottaa uutta kohdetta kartalle. Karttaa päivittys on nyt valmis. Sieltä löytyvät esim. Helsingissä mm.: Annankatu 28, Armfeltintie 6, Korkeavuorenkatu 23, Pietarinkatu 5, Ravintola Kämp, Senaatin talo Snellmaninkatu 1, Suomen Kansallisteatteri, Ullanlinnan kylpylä, Vanha Ylioppilastalo. Muita kohteita mm.. Juhani Ahon hauta Iisalmen vanha kirkko, Mansikkaniemen pappila, Väärnin pappila jne. Jokaisessa kohteessa on kuva ja selostava teksti. Linkki: Juhani Aho kartalla
Seuraa meitä facebookissa (httos:www.facebook.com/juhaniahonseura).
JUHANI AHON SEURAN JÄSENKIRJE nr. 3/2025 (20.5.2025)
Seuran jäsenkirje nr 3/2025 on postitettu jäsenille. Jäsenkirjeen aiheina mm. muistutus seuran jäsenmaksuista, kuvia Hausjärven retkeltä sekä Aho-päivät Iisalmessa.
AHO-PÄIVÄT IISALMESSA pe 1.8. - su 3.8.2025
Tästä linkistä pääsee Aho-päivien nettisivuille: https://www.iisalmi.fi/ahopaivat
Siellä on päivien tarkempi ohjelma ja ilmoittautumislinkki sunnuntain 3.8 bussiretkelle. Sivulta voi myös ladata Aho-päivien käsiohjelman (pdf). Tässä ohjelma:
Perjantai 1.8.2025 klo 18 Nuorisotalo (Kirkkopustonkatu 25)
YLEISÖAVAJAISET
- Iisalmen kaupungin ja Juhani Ahon seuran tervehdykset. Seuran tervehdyksen esittää Juhani Ahon seuran puheenjohtaja, tietokirjailija Anne Helttunen.
- Kirjailija Eppu Nuotio esittelee kirjoittajakurssia*, muutamia osallistujien tekstejä luetaan. Kesto n. 15 min
- Venny Soldan-Brofeldt - monologi. Monologi kertoo boheemin, rohkean ja ennakkoluulottoman taiteilijan tarinan. Esiintyjänä Marika Sampio-Utriainen. Marika Sampo-Utriainen on järvenpääläinen puoliammattilainen näyttelijä, joka on kirjoittanut ja esittänyt monologeja parista kymmenestä merkittävästä suomalaisnaisesta. Kesto n. 20 - 30 min.
*Kirjailija Eppu Nuotion vetämät kirjoittajatyöpajat ke-to 30.-31.7.2025, tarkempaa tietoa tulossa, seuraa ilmoittelua.
Yleisöavajaiset on kaikille avoin ja maksuton.
Lauantaina 2.8.2026 klo 10-11.30
TUTUSTUMISTA LOUHENPÄIVÄÄN SEKÄ KOIVUKUJABIENNAALIIN.
Kuvataiteilija, kuraattori Kaarina Kaikkosen opastama kierros Koivukujabiennaalissa klo 10 alkaen, aloitus Raatihuoneen pihasta. Kesto n., 30-40 min.
klo 13-15 Nuorisotalo
KIRJALLISUUSSEMINAARI: Kun Nora saapui Suomeen - Ibsen, Canth, Aho
Kirjallisuusseminaarin juontaa FM Hilkka Lamberg.
- Dramaturgi, professori Pentti Paavolainen: Ibsen ja aikalaiset Suomen teattereissa
- Kirjallisuustieteilijä, professori Riikka Rossi: Minna Canth ja Ibsenin draamat
- Kirjallisuudentutkija, emeritusprofessori Jyrki Nummi: Noran valinta - Papin rouva ja Ibsenin Nukkekoti.
Musiikkiesityksiä: 'Lumoissa' sävellyksiä Juhani Ahon teksteihin. Kappaleet: Säveltäjän muistikirjasta, Salaperäisin, Kaukana korkealla, Lumoissa.
Esiintyjät: Aamu Maunuvaara (sävellykset/laulu), Touko Kinnunen (piano) ja Joona Pirilä (basso/kitara).
Kirjallisuusseminaari on kaikille avoin ja maksuton.
klo 18.00 Nuorisotalo
ALLI HALOSESTA KERTOVA MONOLOGI - RAKAS EEMIL
Pöytäteatteriesitys. Perustuu Eemil ja Alli Halosen kirjeisiin ajalta jolloin Eemil veisti Minna Canthin patsasta. Kesto n. 30 min.
Pöytäteatteriesitys on kaikille avoin ja maksuton.
Sunnuntaina 3.8.2025
BUSSIRETKI LAPINLAHDELLE JUHANI AHON JALANJÄLJILLÄ
(vaatii ennakkoilmoittautumisen), Aikataulu:
klo 10.30 Lähtö linja-autoasematla.
klo 11.00 - 12.45. Kesäinen pyhäpäivä Väärnin Pappilassa (lounas + ohjelma, 25 €/hlö, omakustanteinen)
- Lounasmenu: Pappilan kasvissosekeitto (maidoton, gluteeniton)
- Ohjelma: Ruokaa sulatellessa pappilan emäntä, kirjailija Minna Kettunen kertoo Juhani Ahon isän Theodor Brofeldtin saapumisesta ensimmäiseen virkapaikkaansa, Emilia Snellmanin kosimisesta kirjeitse, Hanne-esikoisen syntymästä (11.9.1861) ja varhaisista vuosista Väärnissä sekä siitä, miten aika näkyi Juhani Ahon tuotannossa. Ahon Jussin valssi- -laulusesitys yhdessä kitaristi Jarkka Rissasen kanssa. Kesto 30 min, minkä jälkeen mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun.
klo 13.00 - 14.30 Taidemuseo Eemil, opastettu vierailu.
klo 14.45 - 15.45 Lapinlahden rautatieasema, lähtökahvit (5 €/hlö, omakustanteinen)
klo 15.45 lähtö Iisalmeen bussilla
klo 15.52 lähtö Helsinkiin junalla (Intercity 70, Lapinlahti - Helsinki)
Bussikuljetus ja opastettu vierailuTaidemuseo Eemilissä ovat maksuttomia.
Bussiretki on kaikille avoin, paikkoja rajoirettu määrä (50), paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.
SUNNUNTAIN VAIHTOEHTOINEN OHJELMA
Opastettu kävelykierros Iisalmessa, Ylä-Savon Oppaat ry. Klo 12.00 lähtö Iisalmen torilta, Kalapoikapatsaalta. Kävelykierros on kaikille avoin ja maksuton, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.
Kuukauden lastu: Purjeita kuivaamassa
 Juhani Ahon muotokuvan maalasi Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1891. |
Ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija
Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä, mutta samalla hän oli 1800-luvun lopun eurooppalaisen modernismin edustaja ja tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kirjailijantyön ohella Aho toimitti lukuisia lehtiä sekä käänsi kirjallisuutta suomen kielelle. Viimeisin loistava suomennos on belgialaisen nobelistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) satunäytelmä 'Sininen lintu' (L'oiseau bleu 1908), WSOY 1921.
Juhani Ahon Seura ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Juhani Ahon tuotantoa ja elämää. Seuran pyrkimyksenä on myös herättää kiinnostusta Ahon kotiseudulta ja Pohjois-Savosta syntyisin olevien kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotantoon.
Seura järjestää kirjallisuusiltoja, keskustelutilaisuuksia ja retkiä.
Seuralta voi anoa avustusta Juhani Ahoon liittyvien projektien rahoitukseen.
Kansainvälinen Juhani Aho
Juhani Aho oli oman aikansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija, jonka teoksia käännettiin eri kielille jo 1800-luvun lopulla. Hän on myös ajankohtainen, sillä viime vuosina hänen romaaneistaan on julkaistu useita tuoreita käännöksiä:
- 2005 englanniksi Juha, Juha, kääntäjä Richard A. Impola (Aspasia Books)
- 2011 viroksi Yksin, Üksi, kääntäjä Ants Paikre (Loomingu Ramatukogu)
- 2012 englanniksi Rautatie, The Railroad, kääntäjä Owen Witesman (Norvik Press)
- 2012 hepreaksi Juha, Juhah, kääntäjä Raimo Saari (Poalim)
- 2013 ranskaksi Yksin, Seul, kääntäjä Bénédicte Villain (Rivages)
- 2014 italiaksi Panu, Panu, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
- 2020 kiinaksi Papin tytär, kääntäjä Ni Xiaojing (China International Radio Press)
Karjalan kielellä ovat ilmestyneet Ludmila Markianovan on kääntäminä Juha (2010), Rautatie, Raudutie (2013) ja Lastuja Lastuloi (2013).
 Juhani Ahon seura - Kuukaudne lastu |
 Purjeita kuivaamassa - Juhani Ahon heinäkuun 2025 lastu |
 Uskollinen - Juhani Ahon kesäkuun 2025 lastu |
 Vanha muisto - Juhani Ahon toikokuun 2025 lastu |
 Rakkauden kirje - Juhani Ahon huhtikuun 2025 lastu |
 Miten tahtoisin elää ja miten kuolla - Juhani Aho maaliskuun lastu 2025 |
 Tuomiokello - Juhani Ahon helmikuun 2025 lastu |
Kuukauden lastu (heinäkuu):
PURJEITA KUIVAAMASSA
Me istuimme, kaksi nuorta aviomiestä, kesähuvilamme verannalla. Olimme nukkuneet ruokalepomme ja nautimme nyt kahvia, tupakoiden ja katsellen järvelle, jossa puhalteli tasainen, mutta täyteläinen etelätuuli, ja jonka pinta oli väkevän sininen.
—Nyt on hyvä tuuli, sanoi ystäväni, ja minä myönsin olevani samaa mieltä.
Mutta me itse emme olleet hyvällä tuulella. Me istuimme syrjittäin toisiimme ja vaikenimme. Katselimmehan vain happamina selän toiselle puolelle, josta häämötti pienen kaupungin valkoinen rantaravintola, ja palasimme sieltä tuijottamaan purjevenhettämme, joka keikaili aallokossa lähellä rantaa ja kiskoskeli levotonna ankkuriköyttään. Se oli meidän yhteistä omaisuuttamme, me olimme sen yhdessä rakennuttaneet, itse sen maalanneet ja itse purjeilla varustaneet. Se oli ollut viime talvemme hupaisin tehtävä, iltakaudet olimme siitä lasiemme ääressä puhuneet ja koko kevään sen kanssa puuhanneet. Emmekä nyt koko kesänä ajatelleet muuta kuin sopivia tuulia. Ja sitä me nyt taaskin ajattelimme.
Mutta samalla ajattelimme myöskin, että me onnettomuudeksemme olimme naimisissa molemmat, että meillä oli nuoret kauniit rouvat, jotka meitä »äärettömästi» rakastivat, mutta jotka eivät rakastaneet purttamme. Joka tilaisuudessa koettivat he häntä halventaa ja alkoivat haukotella, kun me puhuimme purjehtimisesta. Ja jos me emme heti kohta lakanneet, niin tulivat he pisteliäiksi ja ivallisiksi ja tekivät viittauksia miesten pienistä passioneista. Me kun emme olleet ymmärtävinämme, niin he loukkaantuivat ja menivät metsään, kumpikin tahollensa. Me heitä lepyttämään, mutta silloin syyttivät he meitä siitä, ettemme heistä välittäneet, että heitä tahallamme laiminlöimme, että meillä oli ikävä heidän seurassaan, että miksi sitten olimme menneet naimisiin, kun emme heitä kuitenkaan rakastaneet.
—Mutta elä nyt ole lapsellinen, sydänkäpyseni…
—Elä! Anna minun olla yksin … mene nyt sitten purjehtimaan … enhän minä tahdo sinua estää… Ka, mene nyt, ystäväsi jo on levoton…
—Enhän minä tahdo, jos et sinä…
—Mutta minä tahdon, että menet purjehtimaan … muuten menee taas hyvä tuuli hukkaan…
—Mutta tule sinä mukaan!
—En! näenhän minä silmistäsi ja kuulen ihan selvään äänestäsi, että teillä on hauskempi purjehtia kahden … me teitä vain häiritsemme.
Enkä minä saanut mitenkään vaimoani vakuutetuksi siitä, että voinhan silti rakastaa häntä, jos rakastan purjehtimistakin. Minun täytyi vannoa ja suuteloilla selittää, että minä en vähääkään välitä koko purjehtimisesta. Ainoastaan silloin kai minun täytyy mennä, jos ystäväni minua välttämättömästi vaatii mukaan.
Ystäväni lienee antanut saman lupauksen kuin minäkin, sillä emme olleet koko viikolla yhtään kertaa ulkona. Me olimme käyneet joka päivä marjassa rouviemme kanssa, olimme tehneet kahviretkiä pellon aidan taa, istuneet huvimajassa ja lukeneet heille ääneen.
He olivat onnellisia, he loistivat tyytyväisyydestä ja he laittoivat meille makeita ruokia. Mutta me tulimme yhä synkkämielisemmiksi, me tunsimme itsemme syyttömästi kärsiviksi, meillä oli ikävä, ja sentähden istuimme nyt alakuloisina ja äänettöminä, sanaakaan vaihtamatta.
Tuuli oli niin mainio ja tasainen, venhe niin viehättävä ja menonhaluinen. Mutta me emme uskaltaneet ajatellakaan purjehtimista. Joskus kenties, kaukaisessa tulevaisuudessa, kun meitä ei enää niin »äärettömästi» rakasteta, me kenties saamme vapautemme takaisin. Tänä kesänä ei muuten kuin ehkä vain sattuman avulla, salaa, silloin kun he ovat poissa jossain…
Palvelija kulki ohitsemme, ja minussa oli syntymäisillään raivoisa päätös tilata konjakkia kahvin mauksi ja juoda itseni juovuksiin ja sanoa heille totuus. Olisi kai sitä siellä karahvin pohjassa siksi tähdettä. Mutta silloin kysyi ystäväni äreällä äänellä:
—Missä ovat rouvat?
—Rouvat menivät marjaan ja käskivät sanoa, että kyllä he sieltä pian tulevat.
—Kuinka pian?
—Ei ne muuta sanoneet kuin että pian.
—Saat korjata pois kahvin.
Ja minäkin jätin nyt aikomukseni vaatia konjakkia. Minä olin luullut, että he istuivat huvimajassa ja odottivat meitä—lukemaan.
—Et sinä ole kuivattanut purjeita tämänaamuisen sateen jälkeen? arveli ystäväni yht'äkkiä hiukan epämääräisellä äänellä.
—En ole.
—Onko sinulla kenties mitään erityistä toimitettavaa tänään?
—Ei minulla ole mitään erityistä. Kuinka niin?
—Niin, minä vain muuten ajattelin, että ehkä voisimme samalla tehdä pienoisen kierroksen järvelle.
Hän oli siis ehdottanut ensiksi. Minä voisin aina sanoa, että kun hän oli tahtonut minua mukaansa, niin minun täytyi lähteä.
—Sama se jos teemmekin.
—Jos sinua omasta puolestasi huvittaa?
—Kyllä, hyvin mielelläni…
Se veijari. Nyt oli hänenkin pakoretkensä turvattu: hän tulee sanomaan, että minuakin oli huvittanut.
—Niin no, jos mennään, niin mennään pian…
—Minä olen heti paikalla valmis.
Me vältimme koskettaa kysymystä, jota kuitenkin kumpainenkin ajattelimme. Mutta sen teki piika, joka näki valmistuksemme: ystäväni haali taskuunsa useampia laatikkoja tulitikkuja, minun taskuni olivat paperossipuntteja pullollaan, ja kummallakin oli meillä palttoo käsivarrella. Hän näet huusi jälkeemme keittiön ovelta:
—Viipyykö herrat kauan vesillä, jos rouvat kysyy?
—Sano rouville, että tänä aamuna on satanut ja että meidän täytyi mennä purjeita kuivaamaan.
Jos olisimme itseltämme iljenneet, olisimme menneet juoksujalassa rantaan. Nuolena lensi soutuvenhe teloiltaan vesille, ja yhdellä työntäisyllä oli se purren kupeella.
Millä nautinnolla minä päästelin auki purjeita, ja mikä suloinen soitto oli minulle rissain narina! Miten intohimoisesti hän heitti vettä venheestä ja miten nopeasti hän suki purjenuorat reikiin! Ja meiltä kummaltakin oli jäädä henki vetämättä siitä ilosta, että nyt vihdoinkin oli päästy. Minä olin kerran horjahtaa järveen, ja hänen kätensä vapisi, kun hän sovitti peräsimen vartta paikoilleen.
Jos he nyt vain eivät tulisi kotiin, ennenkuin me olemme rannasta irti! Mutta jos ne nyt tulisivatkin, niin sanoisimme, ettemme olleet heitä huomanneet. Ja jos ne huutaisivat pihasta—rantaan ne eivät ehdi tulla, ennenkuin olemme valmiit—niin puolustautuisimme sillä, että kun aallot kohisivat kiviä vasten, niin oli mahdoton mitään kuulla…
Mutta ei kukaan tule eikä kukaan huuda. Me saamme purjeet auki ja ankkurin ylös ja puskemme vapautettuina ulapalle, kokka suoraan kaupunkia kohti.
Tunnissa olemme siellä ja kahdessa tunnissa takaisin, jos tunnin viivymme perillä.
Ei kumpikaan sitä ehdota, mutta kun vuorotellen olemme perässä, niin ei muuta suuntaa toinen eikä toinenkaan.
Sieltä kuuluu rantaravintolasta jo soittoa. Tuolla takana on huvilamme pienenä ja epämääräisenä.
Purjeet ovat aikoja sitten kuivuneet—jos ne olivat olleetkaan märät, jota emme lähdön kiireessä joutaneet katsomaan.
Huomaamme yht'äkkiä, että matka on jo yli puolen. Me olemme taas kerran, pitkien aikojen perästä, nuoria naimattomia miehiä jälleen. Me olemme unohtaneet rouvamme, haihtuneet huolistamme. Ja arvelematta laskemme me jo sanattoman sopimuksen mukaan suoraan rantaravintolaa kohti, käännymme kauniisti sillan sivuun … ja kuivaamme siellä purjeitamme seuraavaan aamuun, jolloin päivän koittaessa alamme paluumatkamme—soutamalla.
Juhani Aho: Lastuja, ensimmäinen kokoelma WSOY, 1891
Kesäkuun lastu oli "Uskollinen" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.
Toukokuun lastu oli "Vanha muisto" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.
Huhtikuun lastu oli "Rakkauden kirje" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.
Maaliskuun lastu oli "Miten tahtoisin elää ja miten kuolla" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.
Helmikuun lastu oli "Tuomiokello" Juhani Ahon neljännestä lastukokoelmasta vuodelta 1899.