JUHANI AHON KIRJALLINEN TUOTANTO

Juhani Ahon tuotanto mm: hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli kertomus Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883). Romaani Rautatie (1884) eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, tekee Ahosta kirjailijan.  Papin tytär (1885) - nuoren tytön kipeä kasvukertomus.  Yksin (1890) - miehen matka itseensä.  Papin rouva (1893) - sukeltaa naisen sieluun.  Panu (1897) - historiallinen romaani.  Juha (1911) - myöhäistuotannon helmi.  Rauhan erakko (1916) - tulee sodan keskelle.  Ahon viimeinen teos on Muistatko -? (1920).

Ensimmäinen kokoelma lyhyitä kertomuksia, LASTUJA, ilmestyi vuonna 1891.  Aho kirjoitti kaikkiaan kahdeksan lastukokoelmaa.  Ne muodostavat suuren - ja monimuotoisen osan Juhani Ahon tuotannosta.  Viimeinen lastukokoelma Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) on suomalaisen kalastuskirjallisuuden klassikko. Lisätietoja lastuista sivulta "Linkit & Lastut".

Luettelo Juhani Ahon kirjallisesta tuotannosta on esitetty sivulla 'Juhani Aho' (klikkaa yläpalkista).

 

VENNY SOLDAN-BROFELDT JA EERO JÄRNEFELT KOKOELMANÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEOLLA

Järvenpään taidemuseolla avautui pysyvä kokoelmanäyttely toukokuussa 2023. Museolla on Suomen kattavin kokoelma Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenten Juhani Ahon puolison Venny Soldan-Brofeldtin (1863-1945) ja Juhani Ahon ystävän Eero Järnefeltin (1863-1937) taideteoksia.  Molempien taiteilijoiden syntymästä tulee kuluneeksi 160 vuotta tänä vuonna.  Kokoelmanäyttelyssä taiteilijoiden teokset kuljettavat Tuusulanjärvelle, taiteilijakoteihin, meren äärelle, Kolille ja matkoille Pietariin ja Pariisiin.  Yleisö on osallstunut teosten valintaan äänestämällä ja mukana näyttelyssä ovat myös yleisön suosikit.

Yleisöopastukset näyttelyyn joka sunnuntai klo 13.00.  Näyttely avoinna (3.5.2023-31.12.2028) ke-su klo 10-17.  Järvenpään taidemuseo. Kirjastokatu 8, Järvenpää. Lisätietoja: https://www.jarvenpaantaidemuseo.fi

HUOM. Juhani Ahon Seuran verkkosivujen otsikkokuva on Eero Järnefeltin laveeraus Juhani Ahosta.

 

Seuraa meitä FACEBOOKissa: 

Viimeisimmät: Muistelemme AHO-PÄIVIÄ Iisalmessa  (4.-6.8.2023) ja LUKEMISEN LUMOA näyttely Järvenpäässä sekä Venny Soldan-Brofeldtiä juhlittiin syntymäpäiväviikolla 4. ja 5.11, Postaus 22.11. Aho-päivien ohjelmaan Iisalmessa kuului opastettu Koivukujabiennaali kierros. Oppaana oli taiteilijaprofessori ja näyttelyn kuraattori Kaarina Kaikkonen..  https://www.facebook.com/juhaniahonseura

 

VENNY SOLDAN-BROFELDT syntymästä 160 vuotta  2.11.2023

Vennyä juhlittiin Järvenpään taidemuseolla syntymäpäiväviikolla:

DRAAMAOPASTUS: VENNY SOLDAN-BROFELDT - RAKKAUDESTA TAITEESEEN

lauantaina 4.11.Järvenpään taidemuseolle saapui ilmielävä Venny, joka kertoi elämänvaiheistaan. Venny Soldan-Brofeldt (1863-1945) oli monipuolinen taiteilija. Esillä olevan kokoelmanäyttelyn teokset luovat näyttämön hänen kiehtovalle elämäntarinalle. Draamaopastus johdatteli Vennyn elämän käännekohtiin, iloihin ja suruihin. Käsikirjoitus ja Vennyn roolissa näyttelijä Marika Sampo-Utriainen.

 

LUENTO: TAINA SALOHEIMO JA YLVA REWELL KERTOIVAT VENNYSTÄ

sunnuntaina 5.11.Taina Saloheimo ja Ylva Rewell ovat Vennyn pojan DI, valokuvaaja, elokuvaaja Heikki Ahon (1895-1961) tyttärentyttäriä ja he saapuivat Järvenpään taidemuseolle kertomaan mielenkiintoisia tarinoita Vennyn elämänvaiheista.

 

Taina Saloheimo: Vennyn perintö seuraaville sukupolville, muistelua Toskan kesistä lapsenlapsenlapsen silmin. 

Ylva Rewell: Koti Firenzen kattojen yllä - Löytöretki Ahojen perheen kotitalolle Italiaan. 

 

Kuukauden lastu: Laiva lumimyrskyssä

Juhani Ahon muotokuvan maalasi
Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1891.

Ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija

 

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä, mutta samalla hän oli 1800-luvun lopun eurooppalaisen modernismin edustaja ja tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kirjailijantyön ohella Aho toimitti lukuisia lehtiä sekä käänsi kirjallisuutta suomen kielelle. Viimeisin loistava suomennos on belgialaisen nobelistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) satunäytelmä 'Sininen lintu' (L'oiseau bleu 1908), WSOY 1921. 

Juhani Ahon Seura ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Juhani Ahon tuotantoa ja elämää. Seuran pyrkimyksenä on myös herättää kiinnostusta Ahon kotiseudulta ja Pohjois-Savosta syntyisin olevien kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotantoon.

Seura järjestää kirjallisuusiltoja, keskustelutilaisuuksia ja retkiä.

Seuralta voi anoa avustusta Juhani Ahoon liittyvien projektien rahoitukseen.

 

Kansainvälinen Juhani Aho

Juhani Aho oli oman aikansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija, jonka teoksia käännettiin eri kielille jo 1800-luvun lopulla. Hän on myös ajankohtainen, sillä viime vuosina hänen romaaneistaan on julkaistu useita tuoreita käännöksiä:

  • 2005 englanniksi Juha, Juha, kääntäjä Richard A. Impola (Aspasia Books)
  • 2011 viroksi Yksin, Üksikääntäjä Ants Paikre (Loomingu Ramatukogu)
  • 2012 englanniksi Rautatie, The Railroadkääntäjä Owen Witesman (Norvik Press)
  • 2012 hepreaksi Juha, Juhah, kääntäjä Raimo Saari (Poalim)
  • 2013 ranskaksi YksinSeul, kääntäjä Bénédicte Villain (Rivages)
  • 2014 italiaksi Panu, Panu, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2020 kiinaksi Papin tytär, kääntäjä Ni Xiaojing (China International Radio Press)

Karjalan kielellä ovat ilmestyneet Ludmila Markianovan on kääntäminä Juha (2010), Rautatie, Raudutie (2013) ja Lastuja Lastuloi (2013).

Kuukauden lastu (marraskuu):

 

LAIVA LUMIMYRSKYSSÄ

 

On ankara lumimyrsky, välistä peittyy meri ja taivas sakeaan sumuun, välistä pyyhkäisee myrsky lyhyeksi hetkeksi pois pilvet, jolloin vilahtaa kirkasta taivasta ja joku tähti tulee näkyviin. Laiva keinuu aalloilla laitatuulessa, joka puhaltaa ulkoa pimeältä ulapalta ja murtaa tuon tuostakin aallot vihaiseksi vaahtopäiksi vedenalaisilla salakareilla.

Luotsi kulkee kahakäteen ahtaalla komentokannella ja tähystelee huolestuneena milloin kallioita ja kareja, milloin taivasta. Hän ajattelee ääneensä:

Mikä ihme tässä on? Onko tässä joitakin uusia salaisia merivirtoja, joita en tunne? Onko vika peräsimessä, vai onko se kompassissa? Vai onko koko laiva loihdittu?

Luulinhan tuntevani reitin, jota olen satoja kertoja ennen kulkenut lumimyrskyssäkin ja päässyt siitä onnellisesti ulos. Pitäisihän minun löytää umpisilmässäkin väylä ja osata ulkoa merkit ja maat. Väylähän on se vanha kuninkaanväylä, ja merkit ovat olleet ammoisista ajoista paikoillaan niemien nenissä ja kallioiden kärjissä. Olen jo kauan turhaan tähystellyt. Onko joku tahallaan hävittänyt reimarit, vai myrskykö ne on vienyt? Onko se lumi, joka tekee maat tuntemattomiksi? En tunne ainoatakaan kiveä enkä kalliota, ja maat ovat muodoltaan oudot ja oudoilla paikoilla. Olen varmaankin tullut väärille vesille…

Ainoa, minkä erotan lumipyrystä, on suuri matala manner tuulen alla, jonne myrsky minua kantaa yhä lähemmä. Ei se vain liene se Pahanrannan maa, kaikkien merenkulkijain kauhu ja monen merimiehen hukka. Mutta johan minun olisi aikoja sitten pitänyt olla siitä ohi, jo sen viimeisestä niemestäkin. En voi ymmärtää tätä muuten, kuin että olen jollakin selittämättömällä tavalla kantautunut kauas kaakkoon suunnasta, joka oli asetettu lounaaseen. Muuten olisi minun pitänyt jo heti puolenyön jälkeen olla selvillä vesillä.

Mutta kuinka se on voinut tapahtua? Olenhan koko ajan ohjannut kompassin mukaan. Olisiko se ruvennut näyttämään väärin? Olisimmeko ehkä kulkeneet sen paikan yli, jossa se suuri uponnut rautainen sotalaiva makaa meren pohjassa? Vai olisiko joku ilkiö pistänyt raudanpalan kompassiini? Semmoista on ennenkin tapahtunut—tällekin laivalle. Ehkä ovat laiminlyöneet tarkastaa kompassiaan satamassa?

On siinä nyt vikaa laivan päällystössäkin. Isännistö vitkastelee tavallisuuden mukaan ja lähettää lastin vasta viimeisellä hetkellä. Kapteeni on vanha siivo nahjus, joka ymmärtää paremmin kauppa-asioita kuin merenkulkua. Molemmat perämiehet pyrkivät hänen sijalleen, kadehtivat toisiaan, koettavat tehdä toisilleen salaista kiusaa kaikissa satamissa, kallis aika kuluu joutavissa kajuuttakiistoissa, ja sitten täytyy lähteä yön selkään, olipa ilma millainen tahansa. Onhan luotsi laivalla, valan tehnyt ruunun luotsi, luotetaan häneen ja— syytetään häntä. Jos laiva ajaa karille, maksaa vakuutusyhtiö lastin ja laivan, pelastusyhtiö saa hyvää ansiota, päällystö kirjoittaa kauniin meriselityksen, jossa jokainen pesee kätensä, mutta luotsi erotetaan virastaan, ja laivan miehistö menettää leipänsä.

Yhä kiihtyy myrsky! Tuossa oli taas kari. Kaikkialla murtuu meri vedenalaisiin matalikkoihin. On ihme, jos tästä kunnialla selvitään…

Kun voisi edes hiljentää vauhtia, voidakseen tarpeen tullessa pikemmin pysähyttää! Mutta silloin kantaisi myrsky maihin. Lienee sittenkin parasta… (Hän puhelee jotakin ruorimiehen kojuun, asettuu sitten keskelle komentokantta, puristaen kahden käden kaiteesta.) Hän luulee olevan parasta kääntää vastatuuleen, suoraan ulapalle. Hän on ehkä oikeassa … niillä on mainio vaisto noilla vanhoilla merimiehillä, vaikka eivät ole mitään tutkinnoita suorittaneet. Enhän tunne tätä väylää paremmin kuin sitäkään: vaara on siellä sama kuin täälläkin. Siellä on kyllä merenkäynti suurempi, mutta onhan etu se, että kokka on tuulta vasten.

Saattaahan siellä mastot ja lipputangot mennä, ja kansilasti, nuo tyhjät tynnyrit, ehkä täytyy uhrata, mutta (hymähtää ivallisesti) saavathan jotakin mantereen rantalaiset—pahimpaan nälkäänsä! Laiva kyllä kestää, kokka on lujaa tekoa, laidat ovat sitkeät ja kone voimakas. Turvallisempaa on jyskyttää aallokossa vaikka paikoillaankin kuin ajaa täyttä vauhtia salakarien keskessä. Kunniakkaampaa on upota selvällä vedellä kuin ajautua oudoille rannoille. Ehkä saamme aamupuoleen jonkin tähdenkin näkyviin, niin että taas saamme suunnasta vihiä. Tähdet ovat aina olleet merenkulkijain varmimpina viittoina. Huomenna kierrämme Pahantahdon niemen ja ohjaamme Hyväntoivon saaren majakkaa kohti. Minä luulen, että ruorimies on oikeassa… Ruori ympäri! (Laiva kääntyy hiljalleen vastatuuleen. Aallot huuhtovat sitä kokasta perään. Välistä vaipuu se näkymättömiin, välistä keikkuu korkealla laineiden harjalla. Masto murtuu, lipputanko taittuu. Kansilasti vyöryy mereen, joka raivoisasti nielee sen kiljuvaan kitaansa. Taivas kirkastuu hetkeksi, ja tähti tuikahtaa pilvien lomitse.)—Minä luulen, että pahin vaara on torjuttu—täksi kerraksi.

 

Juhani Aho: Katajainen kansani ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899. WSOY, 1899. 

 

Lokakuun lastu oli "Kaukana ja korkealla" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY. Se kertoi muuttolintujen lähdöstä.

 

Syyskuun lastu oli "Ilkityö" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY. Se kertoo surullisen tarinan Kettu Repolaisesta.

 

Elokuun lastu oli "Metsäpolku" Juhani Ahon neljännestä lastukokoelmasta, 1899 WSOY.  Lastu houkuttelee poikkeamaan isolta tieltä.  Näitä polkuja kertyy onneksi vieläkin, kunhan vain lähtee niitä etsimään.

 

Heinäkuun lastu oli "Unholaan" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY,  Lastu kertoo kesäisestä  purjehdusretkestä.