Uutisia
Elämäkerrat - kirjailija Juhani Aho
Juhani Ahon seuran tapahtumia
Juhani Aho kartalla
Facebook - Juhani Ahon seura


Käännökset Juhani Ahon teoksista
Juhani Ahon suomentamia teoksia
Sövellyksiä Juhani Ahon teksteihin
Eiffel-torni Pariisissa
















Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) päärakennus (Hallituskatu 1, Helsinki). Talo valmistui v. 1890. Suunnitelija arkkitehti Sebastian Gripenberg. Laajennus 1934 arkkitehti Jussi Paaatela.
SKS:n sisäkaton arvokkaat korsitemaalaukset on suunnitellut ja toteuttanut Koristemaalausliike Salomon Wuori.
SKS:n kirjasto
SKS:n perinnearkisto









Risteyskohtia: Helene Schjerfbeck ja Venny Soldan-Brofeldt näyttely Järvenpään taidemuseolla 29.10.2026 - 28.2.2027.






Konsertti pyhäinpäivänä 31.10.2026 klo 15-16 Järvenpään taidemuseolla. Sopraano Emma Hartikainen ja jousikvartetti ILME.

 

JUHANI AHON KIRJALLINEN TUOTANTO

Juhani Ahon tuotanto mm: hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli kertomus Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883). Romaani Rautatie (1884) eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, tekee Ahosta kirjailijan.  Papin tytär (1885) - nuoren tytön kipeä kasvukertomus.  Yksin (1890) - miehen matka itseensä.  Papin rouva (1893) - sukeltaa naisen sieluun.  Panu (1897) - historiallinen romaani.  Juha (1911) - myöhäistuotannon helmi.  Rauhan erakko (1916) - tulee sodan keskelle.  Ahon viimeinen teos on Muistatko -? (1920).

Ensimmäinen kokoelma lyhyitä kertomuksia, LASTUJA, ilmestyi vuonna 1891.  Aho kirjoitti kaikkiaan kahdeksan lastukokoelmaa.  Ne muodostavat suuren - ja monimuotoisen osan Juhani Ahon tuotannosta.  Viimeinen lastukokoelma Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) on suomalaisen kalastuskirjallisuuden klassikko. Lisätietoja lastuista sivulta "Linkit & Lastut".

Luettelo Juhani Ahon kirjallisesta tuotannosta on esitetty sivulla 'Juhani Aho' (klikkaa yläpalkista).

 

Juhani Ahosta kirjoitetut ELÄMÄKERRAT mm.

Gunnar Castrén: JUHANI AHO I & II, suomentanut Joel Lehtonen. WSOY 1922. 605 sivua.  Sama ruotsiksi, på svenska, Holger Schildts Förlagsaktiebolag, 1922.  652 sidor

I. Havu: JUHANI AHO. OTAVA 1929. 308 sivua.

Antti J. Aho (Juhani Ahon poika): JUHANI AHO I & II, WSOY 1951. 1006 sivua. LIsäksi: JUHANI AHO JA HÄNEN AIKAANSA. Kuvateos, toimittanut Antti J. Aho.l WSOY 1948. 184 sivua

Juhani Niemi: JUHANI AHO. SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414, 1985. 243 sivua

Panu Rajala: NAISTEN MIES JA AATTEIDEN. JUHANI AHON ELÄMÄNTAIDE. WSOY 2011. 442 sivua

Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila: JUHANI AHO. VASTAKOHTIEN TASAPAINOA. WSOYpro 2010. 119 sivua.

Juhani Ahon puolisosta taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtistä (1863-1945) kirjoitetut elämäkerrat mm.

Riitta Konttinen: BOHEEMIELÄMÄ. VENNY-SOLDAN-BROFELDTIN TAITEILIJANTIE. Otava 1996. 416 sivua.

Antti J. Aho, toimittanut: VENNY SOLDAN-BROFELDT JA HÄNEN MAAILMANSA. LUONNOKSIA JA MUISTELMIA. WSOY 1946. 166 sivua.

 

Seuran TAPAHTUMAHISTORIA

Juhani Ahon Seuran tapahtumahistoria löytyy facebookista ja sivulta 'Juhani Ahon Seura'. Sivustolla on myös luettavissa seuran jäsenkirjeet. Siellä on myös JÄSENILMOITTAUTUMISLOMAKE. Liity mukaan seuran jäseneksi!  Henkilöjäsenen jäsenmaksu vuonna 2026 on 20 €, 

 

JUHANI AHO KARTALLA

Tervetuloa Jussin jalanjäljille. Olemme koonneet eri kohteita sivustolle (sivulla Juhani Aho). Voit ehdottaa uutta kohdetta kartalle.  Karttaa päivittys on nyt valmis. Sieltä löytyvät esim. Helsingissä mm.: Annankatu 28, Armfeltintie 6, Korkeavuorenkatu 23, Pietarinkatu 5, Ravintola Kämp, Senaatin talo Snellmaninkatu 1, Suomen Kansallisteatteri, Ullanlinnan kylpylä, Vanha Ylioppilastalo. Muita kohteita mm.. Juhani Ahon hauta Iisalmen vanha kirkko, Mansikkaniemen pappila, Väärnin pappila jne. Jokaisessa kohteessa on kuva ja selostava teksti. Linkki: Juhani Aho kartalla

 

FACEBOOK

Seuraa meitä facebookissa (httos:www.facebook.com/juhaniahonseura). 

 

JUHANI AHON SEURAN JÄSENKIRJE nr 4/2025 (10.12.2025, 10 sivua)

 

Jäsenkirje nr 4 on postitettu seuran jäsenille 10.12.2025.  Kijeen aiheina ovat

- johtokunnan tervehdys

- kooste tämän vuoden 2025 tapahtumista

- uusia sivuja verkkosiuillamme:

- KÄÄNNÖKSET luettelo Juhani Ahon tuotannosta tehtyihin käännöksiin. Ahon teoksia on käännetty 23 eri kielelle. .(https://juhaniahonseura.yhdistysavain.fi/kaannokset)

- SUOMENNOKSET lista Juhani Ahon suomentamista teoksista (https://juhaniahonseura.yhdistysavain.fi/suomennokset)

- SÄVELLYKSET luettelo Juhani Ahon teosten pohjalta tehtyihin sävellyksiin (26 säveltäjää) (https://jjuhaniahonseura.yhdistysavain.fi/savellykset

- Juhani Aho oli Pariisissa n 15.9.1889 - 22.5.1890. Aho kirjoitti 'Yksin' .pienoisromaania Pariisin aikoinaan.  Valokuvia Pariisista.

 

Yksin pienoisromaani (1890) on käännetty kymmenelle kielelle

Sam - Waḥdī - Seul -  Üksi - Einsam - Alleen – Alene - Osamělý - Odinokij - Ensam

lisäksi teoksen pohjalta on sävelletty pienoisooppera ’Yksin’ 1982. Säveltäjä Sakari Seppälä. Libretto: Lilja Kinnunen-Riipinen, sekä melodraama ’Ainoani’ tilaajana DI-pianisti Maria Suokas 2015. Käsikirjoitus Suvi Nuotio. Säveltäjät: Ilkka von Böhm, Minna Leinonen, Esa Ylivaara. Lausuja Tuukka Vasama. ’Ainoani’ on nähtävissä ja kuunneltavissa YLE Areenassa ’Musiikkistudion klubi-ilta’.

Yle Areena: AINOANI! – Musiikkistudion klubi-ilta. 13.10.2017, kesto 1 h 4 min.

https://areena.yle.fi/1-3865373

 

Kirjallisuutta Juhani Ahon Pariisin ajoilta:

Yksin, Juhani Aho. Wsoy 1890. 106 s.

Muistelmia ja matkakuvia. Juhani Aho. E-kirja WSOY 1921. mm. Matkalta Pariisiin v. 1889; Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä 1889; Polkupyörällä Pariisissa ja Sasu Punanen Pariisin saunassa. 

Juhani Aho. Gunnar Castrén. Suomentanut Joel Lehtonen. II osa. WSOY 1922. 313 s. Sivut 217-263. Pariisin matka ja ”Yksin”

Juhani Aho. I. Havu. Otava 1929. 307 s. Sivut  111-122 Pariisin matka - Yksin.

Juhani Aho ja hänen aikaansa. Kuvateos. Toimittanut Antti J. Aho. WSOY 1948. 184 s. Sivut Pariisissa  70 - 73 Pariisissa 1889-1890

Juhani Aho. Elämä ja teokset. Kirjoittanut Antti J. Aho. Edellinen osa. WSOY 1951. 528 s.  Sivut 332-351 Ensimmäinen ulkomaanmatka 1889-1890.

Juhani Aho. Juhani Niemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414. 1985. 243 s. Sivut 85-94 Ranskalainen visiitti.

Juhani Ahon kirjeitä. Toimittanut Juhani Niemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 441. 1986. Sivut Pariisista  134 (16.9.1889) - 148 (21.5.1890).

Aika Pariisissa. Juhani Ahon ranskalainen kausi 1889-1890. Jyrki Nummi. Suomen Kirjallisuuden  Seuran Toimituksia 864. 2002. 447 s. 

Juhani Aho. Vastakohtien tasapainoa. Anne Helttunen - Tuula Uusi-Hallila. WSOYpro Oy 2010. 119 s. Sivut 46 - 52. Ensimmäistä kertaa suureen maailmaan. Yksin - miehen matka itseensä.

Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. Panu Rajala. WSOY 2011. 442 s. Sivut 127- 172. Yksinäisen miehen harhautus.

Kansalliskirjailija Juhani Aho. Martti Turtola - Tarja Lappalainen. Edico Oy 2011. 284 s. Sivut 89-98. Pariisissa ja Yksin-teos.

 

Juhani Ahon seuran JÄSENKIRJE nr 1/2026 (7.5.2026)

on luettavissa sivulla: juhani ahon seura/tapahtumat

 

VIERAILU SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN (SKS) KIRJALLISUUSARKISTOON to 28.5.2026

 

Juhani 'Ahon seura järjesti jäsenilleen vierailun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistoon torstaina 28.5.2026. Kuvakooste vierailusta löytyy facebook-sivuiltamme. SKS:n toimintaa ja perinnearkistoa meille esitteli tapahtumakoordinaattori Roope Kotiniemi. Kirjallisuusarkiston saloihin meidät johdatti arkistotutkija Tarja Soiniola ja tietoasiantuntija (kirjallisuudentutkimus) Vesa Kyllönen esitteli meille SKS:n kirjastoa. Kiitämme upeasta SKS:n toiminnan esittelystä ja mahtavasta tietopaketista.

SKS:n toiminnasta lyhyesti:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä vaikuttaneet miehet, joilla oli yhteinen unelma suomen kielestä tieteen ja kirjallisuuden kielenä. Yksi heistä oli tuotteliaana suomen kielen sanaseppänä tunnettu Elias Lönnrot, joka keksi sanan kirjallisuus SKS:n nimeä varten.

SKS:n päärakennuksen (Hallituskatu 1, Helsinki) arvokkaat ssäkaton koristemaalaukset ovat peräisin talon valmistusmisvuodelta 1890 (Koristemaalausliike Salomon Wuori). Uusrenesanssityylisen talon on suunnitellut arkkitehti Sebastian Gripenberg (1850-1925), Taloa laajennettin 1934 arkkitehti Jussi Paatelan (1886-1962) suunnitelman mukaan.

SKS:n ARKISTO:

- Perinteen ja nykykulttuurin kokoelma

- Arkiston perinnelajikortisto sisältää noin kolme miljoonaa arkistokorttia perinteen lajin, aiheen, kotipaikan ja kerääjän mukaan järjestettyinä. SKS:n perinnelajikortisto valittiin vuonna 2024 UNESCO:n kansalliseen Maailman muisti-rekisteriin, johon on koottu kansallisesti merkittävää asiakirjallista ja kirjallista kulttuuriperintöä.

- Kirjallisuuden ja kulttuurihistoan kokoelma.

Yli 3 hyllykilometriä aineistoja (tekstejä, valokuvia, äänitteitä, videoita - 1300-luvulta tähän päivään).

SKS:n KIRJASTO:

- Kultturin tutkimuksen kokoelma - Kirjallisuuden tutkimuksen kokoelma.

- Erikoiskokoelma (esim. Kalevala-kokoelma: käännöksiä yli 60 kielelle)

SKS:n TIEDEKUSTANTAMO:

- Verkkojulkaisuja - Vertaisarvioituja tiedekirjoja.

Kustannustoimintaa vuodesta 1834.

KIRJALLISUUDEN VIENTIKESKUS: FILI - edistää kirjallisuuden vientä

SKS.n TUTKIMUSTOIMINTA:

- humanistista perustutkimusta - suomalaisen kirjallisuuden kriittisiä editioita.

Lisätietoa SKS:n toiminnasta verkkosivuilla: www.finlit.fi

 

NÄYTTELY JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEOSSA 29.10.2026 - 28.2.2027: Helene Schjerfbeck ja Venny Soldan-Brofeldt - ystävyys ja taiteellisen uran risteyskohdat.

 

Järvenpään taidemuseon syksyn näyttely tuo yhteen elinikäiset taiteilijaystävykset Helene Schjerfbeckin (1862-1946) ja Venny Soldan-Brofeldtin (1863-1945). Näyttelyssä nähdään teoksia museo- ja yksityiskokoelmista sekä Schjerfbeckin töitä, jotka ovat olleet esillä New Yorkin Metropolitan Museum of Artin laajaa kansainvälistä huomiota saaneessa näyttelyssä.

Järvenpään taidemuseossa on Suomen kattavin Venny-Soldan Brofeldtin teoskokoelma. Hän asui Järvenpäässä vuosina 1897-1911 yhdessä kirjailija Juhani Ahon kanssa ja vaikutti keskeisesti Tuusulanjärven taiteilijayhteisön syntyyn.

Näyttelyn innoittajana toimii professori emerita Riitta Konttisen tietokirja "Kunpa saisin hänen elämänsä" (Siltala, 2024). Konttisen mukaan Schjerfbeckiä ja Soldan-Brofeldtiä yhdisti taiteilijan vapauden puolustaminen: raha, menestys ja sovinnainen seuraelämä näyttäytyivät heille luovuutta rajoittavina voimina. Näyttely valottaa, kuinka he rakensivat elämän ja uran aikansa odotuksista huolimatta.

RISTEYSKOHTIA. Helene Schjerfbeck & Venny Soldan-Brofeldt. Järvenpään taidemuseossa 29.10.2026 - 28.2.2927. Museo on avoinna ke - su klo 10 -17. Osoitteessa Kirjastokatu 8, 04400  Järvenpää.  Lisätietoja: www.jarvenpaantaidemuseo.fi

KONSERTTI Pyhäinpäivänä lauantaina 31.10.2026  klo 15-16 Järvenpään taidemuseolla.

VÄLITILASSA - konsertti: Sopraano Emma Hartikainen ja  ILME Quartet. Konsertin ohjemassa kuullaan teoksia Arnold Schönbergiltä (Jousikvartetto No. 2 Op. 10 (1908), Kaija Saariaholta (Die Aussicht /versio sopraanolle ja jousikvartetille, 2016/, Du gick, flög /versio sopraanolle ja sellolle, 2013/, Changing Light /2002/) ja Missy Mazzolilta (Death Valley Junction, 2010).

ILME-kvartetissa soittavat viulisti Maria Turunen, viulisti Essi Rintala, alttoviulisti Ida Hoefft ja sellisti Eero Vahtola.

 

Kuukauden lastu: Surullinen tarina jåniksenpojasta

Juhani Ahon muotokuvan maalasi
Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1891.

Ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija

 

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä, mutta samalla hän oli 1800-luvun lopun eurooppalaisen modernismin edustaja ja tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kirjailijantyön ohella Aho toimitti lukuisia lehtiä sekä käänsi kirjallisuutta suomen kielelle. Viimeisin loistava suomennos on belgialaisen nobelistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) satunäytelmä 'Sininen lintu' (L'oiseau bleu 1908), WSOY 1921. 

Juhani Ahon Seura ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Juhani Ahon tuotantoa ja elämää. Seuran pyrkimyksenä on myös herättää kiinnostusta Ahon kotiseudulta ja Pohjois-Savosta syntyisin olevien kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotantoon.

Seura järjestää kirjallisuusiltoja, keskustelutilaisuuksia ja retkiä.

Seuralta voi anoa avustusta Juhani Ahoon liittyvien projektien rahoitukseen.

 

Kansainvälinen Juhani Aho

Juhani Aho oli oman aikansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija, jonka teoksia käännettiin eri kielille jo 1800-luvun lopulla. Hän on myös ajankohtainen, sillä viime vuosina hänen romaaneistaan on julkaistu useita tuoreita käännöksiä:

  • 2005 englanniksi Juha, Juha, kääntäjä Richard A. Impola (Aspasia Books)
  • 2010 karjalan kielellä Juha: Juha, kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2011 viroksi Yksin, Üksi, kääntäjä Ants Paikre (Loomingu Ramatukogu)
  • 2012 englanniksi Rautatie, The Railroad, kääntäjä Owen Witesman (Norvik Press)
  • 2012 hepreaksi Juha, Yuha, kääntäjä Rami Saari (Poalim)
  • 2012 japaniksi Muistatko -? Kukkia keväiseltä niityltä: Finrando no pawā supotto : oboeteiru ka – ?). Kääntäjä Yumi Mei (Atsugi: Hjosui)
  • 2013 ranskaksi Yksin, Seul, kääntäjä Bénédicte Villain (Rivages)
  • 2013 arabiaksi Yksin: Waḥdī. Kääntäjä Sayyid, Duʿāʼ. (Al-Qāhirah: Wikāla Sfinks)
  • 2013 karjalan kielellä Rautatie; Raudutie. kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2013 karjalan kielellä Lastuja: Lastuloi. kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2014 italiaksi Panu, Panu, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2014 bulgariaksi Yksin: Sam : roman. Kääntäjä: Cvetanova, Rosica. (Sofiâ: Persej / Perseus)
  • 2015 italiaksi Juha. Juha, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2015 bulgariaksi Juha; Ûha : roman. Kääntäjä: Cvetanova, Rosica. (Sofiâ: Persej / Perseus)
  • 2020 kiinaksi Papin tytär, kääntäjä Ni Xiaojing (China International Radio Press)
  • 2021 hepreaksi Rautatie: Mesillat ha-barzel. Kääntäjä: Rami Saari (Jerušalajim: Carmel)
  • 2024 saksaksi Rauhan erakko: Der Eremit des Friedens.Kääntäjä: Gabriele Schrey-Vasara. (Wien : Braumüller)

Lisätietoja: Valitse ylävalikosta 'KÄÄNNÖKSET' (Juhani Ahon tuotannosta tehdyt käännökset, 23 kielelle) tai 'SUOMENNOKSET' (Juhani Ahon suomentamia teoksia)

Der Eremit des Friedens (RAUHAN ERAKKO). Kääntäjä Gabriele Schrey-Vasara (Wien: Braumüller) 2024
Juhani Ahon seura - Kuukaudne lastu
Syksyllä (Kuvaus Kuopiosta) - Juhani Ahon lokakuun 2026 lastu
Syyskuun kesä - Juhani Ahon syyskuun 2026 lastu
Kotoinen kylyni - Juhani Ahon elokuun 2026 lastu
Idän halla - Juhani Ahon heinäkuun 2026 lastu
Vanha valkame - Juhani Ahon kesäkuun 2026 lastu
Liisan lehmä - Juhani Ahon toukokuun 2026 lastu
Suurin totuus - Juhani Ahon huhtikuun 2026 lastu
Kerran konsertissa - Juhani Ahon maaliskuun 2026 lastu
Vanha nuorimies - Juhani Ahon helmikuun 2026 lastu
Vastamyrkky - Juhani Ahon Lastuja toinen kokoelma 1892
Haltian joululahjat - Juhani Ahon joulukuun 2025 lastu
Rautatiejunassa - Juhani Ahon marraskuun 2025 lastu

Kuukauden lastu (marraskuu):

 

SURULLINEN TARINA JÄNIKSENPOJASTA


--Sinulla on nyt yhtä suuret silmät kuin minullakin, puhui emäjänispojalleen ja kepsahti takajaloilleen istumaan, korvat pörhössä jaetukäpälät lerpallaan.

Poikajänis kepsahti istumaan vastaan, korvat samalla lailla pörhössä jaetukäpälät samalla lailla lerpallaan.

--Niin, niin, se on totta, sanoi äiti. Minulla on jo kohta toisethoidettavana. Sinä saat mennä. Ka, mitä katselet, mene nyt!

Pikku pupu ymmärsi, että leikki oli kaukana ja että äiti tarkoittitotta sillä, mitä sanoi.

Hän tuli hämilleen, silmän kalvo hämärtyi epämääräiseksi, ja hänlaskeutui hiljaa etujaloilleen, niin että ristiturpa kosketti maata.Olisi tehnyt mieli hellytellen puukata äitiä kylkeen, lepyttää hänetkömpelöllä hyppäyksellä ja lyödä kaikki leikiksi. Mutta äiti tekeytyi
yhä ankarammaksi ja pyöristi silmänsä entistään pyöreämmiksi. Ja pupuluikahti hänen ohitsensa ja kyykki lyhyin potkuin pensaikkoon.

Hänen järkivähänsä sanoi hänelle, että hän nyt on hyljätty ja että hänkärsii syyttömästi. Hän kulki nureilla mielin suoraan eteenpäin. Häntuli karjan polulle, mutta ei seisahtunut katselemaan. Hän kohtasilammaskatraan, mutta ei jäänyt sitä töllistelemään. Hän oli
loukkaantunut, ja hän tahtoi sitä osoittaa. Maat tulivattuntemattomiksi, hän ei siitä välittänyt. Hän menee näin, menee niinpitkälle kuin metsää riittää--koska ovat hänet kerran hyljänneet.Olkoot tuossa ahon pyörylät, olkoot lehdot haapoineen, niityt
hienohelpeisine heinineen ja notkot karvakortteineen. En huoli, envälitä, kuolen nälkään--sittenpähän korjaavat.

Mutta ilma oli niin kaunis, kesäinen iltapäivä oli niin herttainen jalämmin. Ja juuri kun jänis luuli olevansa synkimmän näreikön peitossa,loppui metsä, ja hän oli niityn reunassa, ladon takana, lähellä pellonaitaa, ja tuolla oli talo ylempänä.

Hän seisahtui ja kuunteli. Siellä liikuttiin, piika huhusi lehmiäkotiin, ja niiden kellot kalkattivat jo hänen selkänsä takaa. Ne olivattuttuja kelloja, hän oli kuullut ne joka päivä. He olivat kulkeneetkoko kesän yksillä laitumilla.

Samassa oli jänön pieni suru unohtunut. Hän ei ollutkaan ihan yksin. Jahän kapsahti kahdelle jalalle, kun kellokas pisti päänsä esiin ja ammahti pihaan päin. Se se oli, tuttu toveri ... ei nyt enää hätäämitään.

Hän uskalsi ulos niitylle, hiipi ojan vartta ja teki pienen retkenladon kupeelle, josta kuitenkin kääntyi takaisin metsän rantaan. Siellälöysi hän lehtoniemekkeen laidasta tuuhean pikku kuusen, jonka juurellepaneutui levähtämään.

Hän nukahti siihen mielenliikutuksesta uupuneena, pää olkapäittenvälissä ja korvat supussa selän päällä. Ja vasta iltayöstä hän heräsi.Hän tunsi kalvavaa nälkää. Mutta hän osasi jo tien niityllehienohelpeiseen heinikkoon; sieltä täältä haukkasi hän karvakortteen
latvaa ja sipulsi sen pieneksi. Niitty oli vielä tekemätön, heinikkokorkeaa, ja takajaloilleen nousten näki hän aina kaivon vintin tuollatalon luona ja tuparakennuksen harjan.

Hän oli syönyt nälkänsä sammuksiin ja lipaissut ojasta vettäkielellään. Ja ennenkuin oli tullut aamu, oli hän jo tottunut uuteenelämäänsä, päättänyt jäädä tänne, ja emo oli hänelle enää vainkaukainen muisto. Hän tarkasti varovasti seudun. Vähitellen kävi hän
itselleen omat säännölliset polkunsa, joita myöten asteli tuumaakaansyrjään väistymättä. Hänellä oli aidoissa omat kolonsa, hän valitsimäärätyt ruokapaikkansa ja joi omasta suohaudastaan. Hän tottui siihen,että tämä kaikki oli hänen omaansa, ne olivat hänen puitaan japensaitaan, hänen oli tämä metsikkö ja tuo niitty latoineen, hänen oli talokin tuolla loitompana, jossa päivällä liikuttiin ja pajatettiin, mutta yöllä asetuttiin hiljaa olemaan, siksi aikaa juuri, kun oli hänen määränsä liikkua.

Kukaan ei häntä häirinnyt. Lapset kävivät kyllä marjassa ja kulkivat ihan hänen ohitsensa. Mutta kun hän silloin emän neuvoja muistaen painautui maata vasten, ei karvaakaan värähyttänyt, ei ripseäkään räväyttänyt, niin ne menivät näkemättä ja painuivat kauemmas hakametsän peittoon. Niittymies kun ensi kerran viikatettaan hioi, niin säikähti
hän pahanpäiväiseksi, loikkasi kolme laukkaa makuupaikastaan, ja sydän oli haljeta. Mutta kun ei sekään tullut lähemmäksi, niin rauhoittui hän, palasi takaisin ja tottui siihenkin. Sitten se alkoi soida yhä tutummalta ja sekautui hänen jokapäiväisiin unelmiinsa. Hän vähitellen oppi ulkoa kaikki äänet, ihmisäänet, kellojen kilinän, rattaiden
kolinan, kyntömiehen huudot ja hevosten hirnunnan.

Kesäkauden hän kuppelehti hyvänhajuisessa heinikossa, kehittyi, lihoi ja tunsi kummaa voimaa jalkajänteissään.

Niitty oli niitetty, päivät lyhenivät, yöt pitenivät, ja tuli rumat syksyiset ilmat. Metsä rapisi yhtämittaa, lehdet peloittivat pudotessaan, kahisivat niin oudosti, eikä lehto enää suojannut. Saloilta kuului pauketta, haukuntaa ja meteliä. Hän ei ymmärtänyt, mitä se oli, mutta hän aavisti, että se ei ollut hyväksi. Kerran hänen ohitsensa kulki isoja olentoja, ja niittyä pitkin juosta roihotti nuuskiva, päristelevä peto. Heillä oli paha mielessä noilla, hän
kuunteli silmät jäykkinä päässä, ja hänen takajalkansa jo ponnistelivat lähtemään. Mutta hän painautui vielä ja pelastui. Ne menivät sivu eivätkä tulleet enää toista kertaa.

Eräänä päivänä käy hän kovasti kummiinsa. Hän nuolee käpäliään ja kupeitaan eikä tunne omia karvojaan. Hän on alkanut valjeta. Mitä se merkitsee? Mitä hullua tämä on?

Kaikki muu musteni ympärillä ja hän itse vähitellen valkeni. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut turvaa missään, että hänet keksittiin pitkien matkojen päästä ja että puut ja pensaikot häntä sormella osoittelivat. Jos hän vähänkään minne liikahti, oli harakka häntä nauramassa ja närhi rääkymässä hänen päänsä päällä. Häpeissään haki hän suojaa sakeimmissa näreiköissä, ei uskaltanut lähteä aukeille paikoille ja pysyi poutaöinä kokonaan piilossa, nälänkin uhalla. Ja se yhä vain paheni, hän valkeni valkenemistaan ja oli joutua ihan epätoivoon itsestään.

Mutta eräänä päivänä, kun hänen, maksoi mitä maksoi, täytyi lähteä piilostaan ruuan hakuun, odotti häntä iloinen yllätys. Hän oli lentää selälleen ihmetyksestä. Maa oli valkea ja seudut ihan outoja. Ja kun hän kääntyi jälelleen katsomaan, niin oli merkkejä lumessa. Hän palasi takaisin ja meni eteenpäin, ja aina syntyi niitä samanlaisia, mihin hän vain kulki. Hän puhaltui syrjään, mutta siinä ne olivat taas, kun hän muuttautui toiseen paikkaan. Tämä oli kovin hupaista ja hullunkurista. Hänen olisi tehnyt mielensä kohti kurkkuaan nauraa.

Sitä oli joka paikassa tuota valkoista, sitä tippui taivaastakin käpälille ja nuuskivan nenän päälle. Ja kaikkialla oli samanlaista. Musta palokin yhtä valkeana kuin ahot ja niityt. Aivan samanlaisina kuin hän itsekin. Maailma oli muuttunut _hänen_ näköisekseen.

Talven tullen heräsi hänessä uusi virkeys. Hän tunsi välistä vastustamattoman halun lähteä laukkaamaan suoraan eteenpäin lumikenttiä pitkin, joita oli kaikkialla. Kaikki häiritsijät olivat aikoja sitten kadonneet. Ei kuulunut haukuntaa, ei ihmistenkään ääniä talon ympärillä. Ainoastaan reen jalaksen ritinää ja kaivon vintin narinaa. Tiainen oli toinen toveri, ja toinen puun kylkeä takova tikka.

Kuutamoöistä teki hän itselleen juhlahetket. Kun hän oli laihohalmeessa illastanut, niin lähti hän huvittelemaan.

Talo tuolla se häntä erittäinkin viehätti. Hänessä kehittyi hurja himo mennä niityn aidan luo, ja hän meni. Siellä oli rako aidassa, ja hän pistäytyi siitä sisään. Seisahtui keskelle peltoa ja arveli. Uskalsi jo riihelle asti, joka lämpisi. Nuuskiskeli savuista ilmaa, kiersi
ruumenhuoneen taa ja astui epähuomiossa olkikupoon, jonka kahauksesta säikähti niin, että potkaisi pitkän syrjähypyn lumikinokseen. Sillä kertaa ei mennyt sen edemmä.

Mutta seuraavana yönä oli hän rohkeampi. Hiipi riihen edustalta tietä myöten pihaan, jossa seisahtui tuvan ja tallin väliselle solalle. Kartanolla oli reki ja vesisammio.

Tallissa purra rouskutti hevonen, mutta muuta pelättävää ei näkynyt.

Hän oli nyt nähnyt sen, mitä aina oli uteliaasti halunnut.  palasi hän entisiä jälkiään pellon yli ja niityn poikki takaisin näreikköönsä.

Näin kerran mielensä rohkaistuaan teki hän saman retken joka yö, oli pakkanen ja tahtoi tulla kylmä yhdessä kohden. Hän laukkaili lämpimikseen ristiin rastiin kaikki lähiseudut, pani välistä iloiseksi hyppelyksi niityillä ja pelloilla ja temmelteli oman kuvaimensa kanssa
kuutamossa. Hän hallitsi koko ympäristöä, polki itselleen kovat tiet kinoksiin, kulki ne auki pyryjen jälkeen ja piiritti niillä koko talon.

Sattui sitten kerran, kun hän korvat pörhöllään tepasteli tallin edustalla, että tuvan mustasta ovesta astui ulos valkea, kamala aave.Kura htaen karkasi jänö solan suuhun, kuuli takanaan kiljahdettavan ja kämmeniä lyötävän yhteen. Oli satanut vitiä, ja lumipilvenä pölysi hän ennen tehtyä jälkeään aitaa kohti, huimentaen vauhtiaan alamäessä.

Silloin kuului hänen suustaan surkea parahdus, jonka jäinen metsänranta heikkona kaikuna kertoi, hän tuuskahti turvalleen lumeen, retkahti siitä selälleen--ja oli kuollut. Takajalka oli tarttunut jälen alla väijyvään rautaan.

Säikähdyksestä halkesi hänen hauras sydämensä.--

Kuolema tuli niin äkkiä ja odottamatta, ettei se ennättänyt painaa kauhistustansakaan hänen kasvoilleen.

Hän heitti henkensä kauniina, kuutamoisena yönä, ja huomenna kantoi talon pikku poika hänet jäätyneenä kurikkana riemuiten kotiinsa.

 

Juhani Aho: Lastuja, ensimmäinen kokoelma WSOY, 1891

 

 

Lokakuun lastu oli "Syksyllä" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Syyskuun lastu oli "Syyskuun kesä" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Elokuun lastu oli "Kotoinen kylyni" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Heinäkuun lastu oli "Idän halla" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Kesäkuun lastu oli "Vanha valkama" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Toukokuun lastu oli "Liisan lehmä" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Huhtikuun lastu oli "Suurin totuus" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Maaliskuun lastu oli "Kerran konserissa" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Helmikuun lastu oli "Vanha nuorimies" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Tammikuun lastu oli "Vastamyrkky" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Joulukuun lastu oli "Haltian joululahjat" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Marraskuun lastu oli "Rautatiejunassa" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.