Uutisia
Elämäkerrat - kirjailija Juhani Aho
Juhani Ahon seuran tapahtumia
Juhani Aho kartalla
Facebook - Juhani Ahon seura


Käännökset Juhani Ahon teoksista
Juhani Ahon suomentamia teoksia
Sövellyksiä Juhani Ahon teksteihin
Eiffel-torni Pariisissa





Kokoelmanäyttely: Eero Järnefelt & Venny Soldan-Brofeldt, Järvenpään taidemuseo
Eero Jörnefelt, Pioneja 1919 öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä
Vierailu SKS:n kirjallisuusarkistoon 28.5.2026 klo 13-15. Järjestäjä Juhani Ahon seura.
Heikki Poroila, esitelmä: 'Runoilija säveltäjän muusana' Juhani Ahon seuran vuosikokouksessa Merkki-museossa 30.3.2026
Juhani Aho kartalla -tiedosto.

 

JUHANI AHON KIRJALLINEN TUOTANTO

Juhani Ahon tuotanto mm: hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli kertomus Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883). Romaani Rautatie (1884) eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, tekee Ahosta kirjailijan.  Papin tytär (1885) - nuoren tytön kipeä kasvukertomus.  Yksin (1890) - miehen matka itseensä.  Papin rouva (1893) - sukeltaa naisen sieluun.  Panu (1897) - historiallinen romaani.  Juha (1911) - myöhäistuotannon helmi.  Rauhan erakko (1916) - tulee sodan keskelle.  Ahon viimeinen teos on Muistatko -? (1920).

Ensimmäinen kokoelma lyhyitä kertomuksia, LASTUJA, ilmestyi vuonna 1891.  Aho kirjoitti kaikkiaan kahdeksan lastukokoelmaa.  Ne muodostavat suuren - ja monimuotoisen osan Juhani Ahon tuotannosta.  Viimeinen lastukokoelma Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) on suomalaisen kalastuskirjallisuuden klassikko. Lisätietoja lastuista sivulta "Linkit & Lastut".

Luettelo Juhani Ahon kirjallisesta tuotannosta on esitetty sivulla 'Juhani Aho' (klikkaa yläpalkista).

 

Juhani Ahosta kirjoitetut ELÄMÄKERRAT mm.

Gunnar Castrén: JUHANI AHO I & II, suomentanut Joel Lehtonen. WSOY 1922. 605 sivua.  Sama ruotsiksi, på svenska, Holger Schildts Förlagsaktiebolag, 1922.  652 sidor

I. Havu: JUHANI AHO. OTAVA 1929. 308 sivua.

Antti J. Aho (Juhani Ahon poika): JUHANI AHO I & II, WSOY 1951. 1006 sivua. LIsäksi: JUHANI AHO JA HÄNEN AIKAANSA. Kuvateos, toimittanut Antti J. Aho.l WSOY 1948. 184 sivua

Juhani Niemi: JUHANI AHO. SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414, 1985. 243 sivua

Panu Rajala: NAISTEN MIES JA AATTEIDEN. JUHANI AHON ELÄMÄNTAIDE. WSOY 2011. 442 sivua

Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila: JUHANI AHO. VASTAKOHTIEN TASAPAINOA. WSOYpro 2010. 119 sivua.

Juhani Ahon puolisosta taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtistä (1863-1945) kirjoitetut elämäkerrat mm.

Riitta Konttinen: BOHEEMIELÄMÄ. VENNY-SOLDAN-BROFELDTIN TAITEILIJANTIE. Otava 1996. 416 sivua.

Antti J. Aho, toimittanut: VENNY SOLDAN-BROFELDT JA HÄNEN MAAILMANSA. LUONNOKSIA JA MUISTELMIA. WSOY 1946. 166 sivua.

 

Seuran TAPAHTUMAHISTORIA

Juhani Ahon Seuran tapahtumahistoria löytyy facebookista ja sivulta 'Juhani Ahon Seura'. Sivustolla on myös luettavissa seuran jäsenkirjeet. Siellä on myös JÄSENILMOITTAUTUMISLOMAKE. Liity mukaan seuran jäseneksi!  Henkilöjäsenen jäsenmaksu vuonna 2026 on 20 €, 

 

JUHANI AHO KARTALLA

Tervetuloa Jussin jalanjäljille. Olemme koonneet eri kohteita sivustolle (sivulla Juhani Aho). Voit ehdottaa uutta kohdetta kartalle.  Karttaa päivittys on nyt valmis. Sieltä löytyvät esim. Helsingissä mm.: Annankatu 28, Armfeltintie 6, Korkeavuorenkatu 23, Pietarinkatu 5, Ravintola Kämp, Senaatin talo Snellmaninkatu 1, Suomen Kansallisteatteri, Ullanlinnan kylpylä, Vanha Ylioppilastalo. Muita kohteita mm.. Juhani Ahon hauta Iisalmen vanha kirkko, Mansikkaniemen pappila, Väärnin pappila jne. Jokaisessa kohteessa on kuva ja selostava teksti. Linkki: Juhani Aho kartalla

 

FACEBOOK

Seuraa meitä facebookissa (httos:www.facebook.com/juhaniahonseura). 

 

JUHANI AHON SEURAN JÄSENKIRJE nr 4/2025 (10.12.2025, 10 sivua)

 

Jäsenkirje nr 4 on postitettu seuran jäsenille 10.12.2025.  Kijeen aiheina ovat

- johtokunnan tervehdys

- kooste tämän vuoden 2025 tapahtumista

- uusia sivuja verkkosiuillamme:

- KÄÄNNÖKSET luettelo Juhani Ahon tuotannosta tehtyihin käännöksiin. Ahon teoksia on käännetty 23 eri kielelle. .(https://juhaniahonseura.yhdistysavain.fi/kaannokset)

- SUOMENNOKSET lista Juhani Ahon suomentamista teoksista (https://juhaniahonseura.yhdistysavain.fi/suomennokset)

- SÄVELLYKSET luettelo Juhani Ahon teosten pohjalta tehtyihin sävellyksiin (26 säveltäjää) (https://jjuhaniahonseura.yhdistysavain.fi/savellykset

- Juhani Aho oli Pariisissa n 15.9.1889 - 22.5.1890. Aho kirjoitti 'Yksin' .pienoisromaania Pariisin aikoinaan.  Valokuvia Pariisista.

 

Yksin pienoisromaani (1890) on käännetty kymmenelle kielelle

Sam - Waḥdī - Seul -  Üksi - Einsam - Alleen – Alene - Osamělý - Odinokij - Ensam

lisäksi teoksen pohjalta on sävelletty pienoisooppera ’Yksin’ 1982. Säveltäjä Sakari Seppälä. Libretto: Lilja Kinnunen-Riipinen, sekä melodraama ’Ainoani’ tilaajana DI-pianisti Maria Suokas 2015. Käsikirjoitus Suvi Nuotio. Säveltäjät: Ilkka von Böhm, Minna Leinonen, Esa Ylivaara. Lausuja Tuukka Vasama. ’Ainoani’ on nähtävissä ja kuunneltavissa YLE Areenassa ’Musiikkistudion klubi-ilta’.

Yle Areena: AINOANI! – Musiikkistudion klubi-ilta. 13.10.2017, kesto 1 h 4 min.

https://areena.yle.fi/1-3865373

 

Kirjallisuutta Juhani Ahon Pariisin ajoilta:

Yksin, Juhani Aho. Wsoy 1890. 106 s.

Muistelmia ja matkakuvia. Juhani Aho. E-kirja WSOY 1921. mm. Matkalta Pariisiin v. 1889; Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä 1889; Polkupyörällä Pariisissa ja Sasu Punanen Pariisin saunassa. 

Juhani Aho. Gunnar Castrén. Suomentanut Joel Lehtonen. II osa. WSOY 1922. 313 s. Sivut 217-263. Pariisin matka ja ”Yksin”

Juhani Aho. I. Havu. Otava 1929. 307 s. Sivut  111-122 Pariisin matka - Yksin.

Juhani Aho ja hänen aikaansa. Kuvateos. Toimittanut Antti J. Aho. WSOY 1948. 184 s. Sivut Pariisissa  70 - 73 Pariisissa 1889-1890

Juhani Aho. Elämä ja teokset. Kirjoittanut Antti J. Aho. Edellinen osa. WSOY 1951. 528 s.  Sivut 332-351 Ensimmäinen ulkomaanmatka 1889-1890.

Juhani Aho. Juhani Niemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414. 1985. 243 s. Sivut 85-94 Ranskalainen visiitti.

Juhani Ahon kirjeitä. Toimittanut Juhani Niemi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 441. 1986. Sivut Pariisista  134 (16.9.1889) - 148 (21.5.1890).

Aika Pariisissa. Juhani Ahon ranskalainen kausi 1889-1890. Jyrki Nummi. Suomen Kirjallisuuden  Seuran Toimituksia 864. 2002. 447 s. 

Juhani Aho. Vastakohtien tasapainoa. Anne Helttunen - Tuula Uusi-Hallila. WSOYpro Oy 2010. 119 s. Sivut 46 - 52. Ensimmäistä kertaa suureen maailmaan. Yksin - miehen matka itseensä.

Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. Panu Rajala. WSOY 2011. 442 s. Sivut 127- 172. Yksinäisen miehen harhautus.

Kansalliskirjailija Juhani Aho. Martti Turtola - Tarja Lappalainen. Edico Oy 2011. 284 s. Sivut 89-98. Pariisissa ja Yksin-teos.

 

KESÄKAUSI 2026 TUUSULANJÄRVEN MUSEOKOHTEISSA ON ALKANUT!

 

Hurmaavat taiteilijakodit Ahola (Sibeliukssenväylä 57), Suviranta ja Villa Kokkonen  ja Järvenpään taidemuseo ovat siirtyneet kesäaukioloaikoihin. 2.5.2026 avautui päivitettynä Järvenpään taidemuseon rakastettu kokoelmanäyttely Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt. Nyt mukana on maalauksia taiteilijoiden puutarhoista sekä kukkaloistosta ja nähtäville tulee myös kokoelmaan lahjoitettuja uusimpia teoksia.

Lisätietoja: www.jarvenpaantaidemuseo.fi

 

Juhani Ahon seuran JÄSENKIRJE nr 1/2026 (7.5.2026)

 

Hyvät Juhani Ahon seuran jäsenet!

Aho-seura järjestää vierailun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistoon torstaina 28.5.2026 klo 13 - 15. Vierailu alkaa SKS:n päätalon aulasta (Hallituskatu 1, Helsinki). SKS:n toimintaa ja perinnearkistoa meille esittelee tapahtumakoordinaattori Roope Kotiniemi ja kirjallisuusarkiston saloihin meidät johdattaa arkistotutkija Ilkka Välimäki.  Kurkistamme myös seuran kirjastoon.

Lisätietoja, SKS:n verkkosivut: https://www,finlit.fi

Ilmoittautumiset vierailulle 25.5.2026 mennessä seuran sihteerille: sonja.chipponi@gmail.com. Voit ottaa vierailulle myös kaverin mukaan.

Juhani Ahon seuran vuosikokous pidettiin 30.3.2026 Merkki-museossa. Kokouksessa valittiin edellinen johtokunta jatkamaan työtään. Johtokunnan kokoonpano on osoitteessa: https://juhaniahonseura.yhdistysavain.fi/juhani-ahon-seura/

Vuosikokousesitelmän 'Runoilija säveltäjän muusana' piti musiikkikirjastonhoitaja emeritus Heikki Poroila. Esitelmässään hän tarkasteli säveltäjän ja kirjailijan suhdetta, erityisesti Leevi Madetojan, Oskar Merikannon ja Erkki Melartinin eri kirjailijoiden teksteihin tekemiä sävellyksiä.

Loppupäätelmänä Poroila totesi, ettei runoilija useinkaan ole säveltäjälle mystinen innoituksen lähde, vaan pikemminkin hiljainen kumppani - joskus arvostettu, joskus ohitettu, usein jopa kokonaan kommentoimatta jätetty.  Ja ehkä juuri siinä kirjailija tekee työnsä kestävimmän osan: hän kirjoittaa tekstin, joka jää elämään, vaikka sävelet sen ympärillä vaihtuvat.

Juhani Aho kartalla

Kannattaa käydä kurkkaamassa seuran sivuilla olevaan Juhani Aho kartalla -tiedostoa. Sen avulla voi suunnistaa katsomaan Aholle tärkeitä pakkoja Helsingin seudulla ja Ylä-Savossa.  Tiedostolla on tällä hetkellä jo yli 5900 näyttökertaa!!

 

Kuukauden lastu: Liisan lehmä

Juhani Ahon muotokuvan maalasi
Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1891.

Ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija

 

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä, mutta samalla hän oli 1800-luvun lopun eurooppalaisen modernismin edustaja ja tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kirjailijantyön ohella Aho toimitti lukuisia lehtiä sekä käänsi kirjallisuutta suomen kielelle. Viimeisin loistava suomennos on belgialaisen nobelistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) satunäytelmä 'Sininen lintu' (L'oiseau bleu 1908), WSOY 1921. 

Juhani Ahon Seura ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Juhani Ahon tuotantoa ja elämää. Seuran pyrkimyksenä on myös herättää kiinnostusta Ahon kotiseudulta ja Pohjois-Savosta syntyisin olevien kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotantoon.

Seura järjestää kirjallisuusiltoja, keskustelutilaisuuksia ja retkiä.

Seuralta voi anoa avustusta Juhani Ahoon liittyvien projektien rahoitukseen.

 

Kansainvälinen Juhani Aho

Juhani Aho oli oman aikansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija, jonka teoksia käännettiin eri kielille jo 1800-luvun lopulla. Hän on myös ajankohtainen, sillä viime vuosina hänen romaaneistaan on julkaistu useita tuoreita käännöksiä:

  • 2005 englanniksi Juha, Juha, kääntäjä Richard A. Impola (Aspasia Books)
  • 2010 karjalan kielellä Juha: Juha, kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2011 viroksi Yksin, Üksi, kääntäjä Ants Paikre (Loomingu Ramatukogu)
  • 2012 englanniksi Rautatie, The Railroad, kääntäjä Owen Witesman (Norvik Press)
  • 2012 hepreaksi Juha, Yuha, kääntäjä Rami Saari (Poalim)
  • 2012 japaniksi Muistatko -? Kukkia keväiseltä niityltä: Finrando no pawā supotto : oboeteiru ka – ?). Kääntäjä Yumi Mei (Atsugi: Hjosui)
  • 2013 ranskaksi Yksin, Seul, kääntäjä Bénédicte Villain (Rivages)
  • 2013 arabiaksi Yksin: Waḥdī. Kääntäjä Sayyid, Duʿāʼ. (Al-Qāhirah: Wikāla Sfinks)
  • 2013 karjalan kielellä Rautatie; Raudutie. kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2013 karjalan kielellä Lastuja: Lastuloi. kääntäjä Lûdmila Markianova, (Karjalan Kielen seura)
  • 2014 italiaksi Panu, Panu, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2014 bulgariaksi Yksin: Sam : roman. Kääntäjä: Cvetanova, Rosica. (Sofiâ: Persej / Perseus)
  • 2015 italiaksi Juha. Juha, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2015 bulgariaksi Juha; Ûha : roman. Kääntäjä: Cvetanova, Rosica. (Sofiâ: Persej / Perseus)
  • 2020 kiinaksi Papin tytär, kääntäjä Ni Xiaojing (China International Radio Press)
  • 2021 hepreaksi Rautatie: Mesillat ha-barzel. Kääntäjä: Rami Saari (Jerušalajim: Carmel)
  • 2024 saksaksi Rauhan erakko: Der Eremit des Friedens.Kääntäjä: Gabriele Schrey-Vasara. (Wien : Braumüller)

Lisätietoja: Valitse ylävalikosta 'KÄÄNNÖKSET' (Juhani Ahon tuotannosta tehdyt käännökset, 23 kielelle) tai 'SUOMENNOKSET' (Juhani Ahon suomentamia teoksia)

Der Eremit des Friedens (RAUHAN ERAKKO). Kääntäjä Gabriele Schrey-Vasara (Wien: Braumüller) 2024
Juhani Ahon seura - Kuukaudne lastu
Liisan lehmä - Juhani Ahon toukokuun 2026 lastu
Suurin totuus - Juhani Ahon huhtikuun 2026 lastu
Kerran konsertissa - Juhani Ahon maaliskuun 2026 lastu
Vanha nuorimies - Juhani Ahon helmikuun 2026 lastu
Vastamyrkky - Juhani Ahon Lastuja toinen kokoelma 1892
Haltian joululahjat - Juhani Ahon joulukuun 2025 lastu
Rautatiejunassa - Juhani Ahon marraskuun 2025 lastu
Metsämiehen muistelma - Juhani Ahon lokakuun 2025 lastu
Kurjalan rannalla - Juhani Ahon syyskuun 2025 lastu
Helsinkiin - Juhani Ahon elokuun 2025 lastu
Purjeita kuivaamassa - Juhani Ahon heinäkuun 2025 lastu
Uskollinen - Juhani Ahon kesäkuun 2025 lastu

Kuukauden lastu (toukokuu):

 

LIISAN LEHMÄ

 

Kalle Kettunen kuului tavallaan »sivistyneeseen köyhälistöön». Hän oli näet läpikäynyt kansakoulun, hänellä oli jotakuinkin hyvä käsiala, ja hän oli lukenut kaikki kirjat, joita lainakirjastosta oli saatavana. Sitä paitsi seurasi hän tarkasti kaikkia lehtiä, joita lähiseudulla tilattiin, vaikkei hänellä itsellään ollutkaan varaa pitää niitä omiin nimiinsä. Vaatteet olivat hänellä herraskuosia, kaulassa oli selluloidikaulus ja Roihan kravatti. Hän osasi kumartaa kuin herrat (kantapäitä yhteen iskien) ja paljastaa leikkotukkansa temmaten siitä hattunsa suoralla kädellä, niinkuin oli nähnyt kauppiaan konttoristin tekevän. Sitten poltti hän »rettingin» paperossia, joi mielellään olutta kievarissa, kun sattui saamaan rahaa irti, ja kirjoitti nimensä —jota muuten joka paikkaan kirjoitteli—Kaarlo Kettuin.

Rahaa hän sai irti enimmäkseen »viraapelitöillä»: kulki tuolloin tällöin mittarin mukana, ajoi maantielautamiehenä vallesmannin kuskipukilla, oli mielellään kaikenlaisessa helpossa laiskan miehen ammatissa, mutta aivan vastenmielisesti siinä, mikä olisi ollut hänen varsinainen kutsumuksensa, jossa hän oli hyvinkin taitava, silloin kun tahtoi. Hän oli näet hyvä suutari, mutta viitsi harvoin muille suutaroida eikä aina omiksi tarpeikseenkaan.—»Ei kannata käsin ommella, kun tehtaista saa huokeammalla»—sen hän oli oppinut kirjoista.

Tämän olen kertonut kuvatakseni, millainen poika oli sillä, joka oli hänen äitinsä, Liisalla, jolla oli mökkönen toisella puolen salmen, vastapäätä pappilaa.

Äidit tulevat usein poikiinsa, varsinkin heikot äidit, muodostuvat heidän mukaisikseen ja omaksuvat heidän aatteensa ja olentonsa. Liisa ei tullut Kalleensa, sillä hän oli uuttera ja tarkka: kehräsi, kutoi kankaita, hieroi ja kuppasi, mutta ennen kaikkea hän hoiti lehmäänsä, Omenaansa, josta säästi ja möi sen maidon, minkä sai pojaltaan varjelluksi. Siitä he elivät ja siitä maksoivat huoneen vuokran. Kesät kulki Omena laitumella sydänmaalla, ruohoisessa mäkikylässä, ja siellä oli silloin Liisakin. Talvet se söi »pitäjän heiniä». Ne olivat niitä, joita jäi kirkkomiesten jäleltä kirkon ja tapulin seinustalle. Niin pian kuin viimeinen reki oli ajanut pois, ilmaantui Liisa haravoineen, raapi kokoon luokonsa ja sijoitti sen pieneen kelkkahäkkiinsä, jonka yksin vetää paarusti pahimmallakin pyryllä salmen yli latoonsa. Kalle oli liian suuri herra ruvetakseen »kenenkään hevoksesi», istui pitäjäntuvalla, joi vehnäskahvia ja poltti »rettinkiä».

Vaan kerran oli Omenalle käydä hullusti.

Kallella oli jo kauan ollut muiden herramaisuuksiensa ohessa taskukello, joka oli suurimmaksi osaksi äidin saamilla säästörahoilla ostettu, vaikka perät kyllä olivat Kallen omaa ansiota. Kello oli tosin markkinarämä, neljälle kivelle perustettu silinteri, mutta aivan omansa Kallelle, sillä se kulki sekin omia aikojaan niinkuin sen haltijakin, silloin kun ei levännyt. Kalle sai kuulla siitä paljon pilkkaa, se oli muuttunut melkein sananparreksi, esikuvaksi laiskasta kellosta, niinkuin Kalle oli esikuva laiskasta kellokkaasta. »Miestä myöten miekka vyöllä, Kallen kello kantajaansa.» Sentähden se oli ollut kaupoissa jo niin monta kertaa kuin kellomiehiä sattui koolle, mutta aina jäänyt päällisten puutteessa entiselle omistajalleen. Äiti oli heikko, elätti häntä itseään isompaa poikaansa kuin pikkulintu käkeä, mutta kellonkaupparahoja hän ei ikinä sanonut antavansa.—»Vai semmoiseen turhuuteen minä! … en ensinkään … en penniäkään … en, vaikka polvillasi rukoilisit.»—»Te lehmällänne pidätte paremman kellon kuin pojallanne; se ei teitä liikuta, vaikka maailma häntä kuinka pilkkaisi.»—»Ei liikutakaan!» kivahti Liisa. »Pilkatkoot! Saavat ne semmoisille vetelyksille nauraakin. Lehmä on itse ansainnut kellonsa, mutta sinussa ei ole omain housunnappiesi hankkijaa!»

Sellaisia kohtauksia tapahtui usein, ja ne päättyivät tavallisesti siihen, että Kalle sai kupin sikuritonta kahvia. Mutta kellon päällisrahoja hän ei saanut.

Vaan siinä teki Liisa tyhmästi, kun vertasi Kallea lehmään ja heidän molempiin kelloja toisiinsa.

Eräänä päivänä, kun tulin kylästä kotiin, oli koko pappila kuohuksissa. Kaikki talon joukot, piiat ja herrasväet, ruustinna, nuoret herrat ja neitoset, olivat kokoontuneet keittiöön, jossa seisoivat kehänä Liisan ympärillä. Liisa selitti ja puhui, nyyhkytti, pyyhki silmiään esiliinaansa ja alkoi taas alusta juttunsa sitä mukaa kuin uusia kuulijoita ilmaantui.

—Lehmä on kirjoitettu … Omena on pantu ryöstöön … vallesmanni laittoi sanan, että jos ei mielisuosiollista maksua väliin tule, niin ensi lauantaina myydään huutokaupalla. Voi hyvänen aika tokiinsa! Voi minua onnetonta, kun viimeisen elämiseni vievät!

—Mistä se on sitten kirjoitettu Omena? kysyin.

—No, ka, kun sen Kallen kellovelasta!

Ja sitten seurasi kertomus, jonka pääkohdat olivat seuraavat:

Kallella on ollut monta vuotta kello, joka ei ole mikään kello, vaan joutava rämä, vaikka kyllä se sille on tarpeeksi hyvä … mitä se semmoinen mies kellolla tekee, joka panee maata päivän laskiessa eikä nouse ylös, ennenkuin aurinko suuta syyhyttää—mutta se ei nyt muka kelvannut semmoiselle herralle. Piti saada parempi, mukamas. Jos tuon tiesi, mikä siitä tulee, niin olisi hänelle päällisrahat kaivanut vaikka silmästään.

—Mitä se Liisa semmoisesta kelvottomasta pojasta … antaisi hänen olla … minä en hänestä olisi tietävinänikään, huomautti joku joukosta.

Liisa ei suvainnut, että muut hänen poikaansa moittivat silloinkaan, kun itse häntä eniten sadatteli. Hän vaikeni ja käänsi puheen toisaalle.

—Jo niitä pitää olla ilkeitä ihmisiä. Ja vielä ovat sukulaisia olevinaan. Sanoinhan minä jo tytölleni, kun se sen Heikin otti, että pahankurinen se on. Menepäs ja kirjoituta anoppimuorisi ainoa lehmä!

—Sekö sen on kirjoittanut?

—Sehän se on. Sehän se on viekoitellut Kallen kelloja vaihtamaan.
Viisitoista markkaa määrää väliä, ja sitten tehdään velkavekseli.
Viikon perästä panee jo kuvernööriin eikä tule puhumaan mitään.

—Eikö Kallekaan ole puhunut?

—Eikä ole puhunut … mitenkä se siitä olisi puhunut, kun on siitä pitäen ollut mittarin mukana pitäjällä! Ja minkä se Kalle olisi tainnut, jos olisi puhunutkin. Eihän sillä raukalla ole pennin syrjääkään. Sama jos tyhjää haraisisi. Kuvernöörissä lyödään kuluja kuusitoista markkaa viidentoista markan velasta, ja nythän ne vienevät minulta lehmän. Itse kuuluivat uhanneen tulla huutamaan. Lehmän ne vievät … voi minua poloista!

—Mutta eihän Liisan lehmää mitenkä voi myydä Kallen velasta! Ettekö sanonut, että lehmä on teidän?

—Sanoinhan minä,—mutta eihän se uskonut, kirjoitti vain. Ei kuulu auttavan, kun se on kaikki ollut olevinaan yhteistä. Vaan jos saisi todistuksen, että se on minun oma hankkimani ja että siinä ei ole Kallella osaa mitään, niin saattaisi peruutua. Vaan kuka sen minulle semmoisen todistuksen antaa? Ei kuulu kelpaavan talonpojan todistus. Rovasti sen kyllä tietää tämän asian, mutta kun ei sekään nyt ole kotona ja tän'iltana pitäisi jo paperi olla vallesmannissa.

Liisa taas voivottelemaan, itkemään, me muut Kallea soimaamaan ja kummastelemaan, mitä varten hän sitä hoitaa luonaan, aikamiestä. Liisa siitä yhä enemmän itkemään:

—Kun se on niin hyvä ja hellä … eikä ole milloinkaan pahaa sanaa sanonut eikä kädellä kolhaissut … ja hoitaahan tuo Omenatakin, kun minä olen kylällä kuppaamassa, ja tekee törkyäkin kesällä, vaikkei sitä ole akkain töille opetettu.

—Lieköpä liioin miestenkään töille? pisti joku piioista.

—Kukapa sitä olisi opettanut, kun kuoli isä, ennenkuin se syntyikään. Mutta oma lapsi on rakas, en minä häntä osaa soimata. Pois minä lähden tästä talosta, toiseen taloon itkemään—opettelen tässä kerjäläisenä kulkemaan.

—Elkäähän menkö, Liisa, tuumitaanhan vielä. Auttaisikohan tuo, jos minä antaisin todistuksen, että lehmä on Liisan?

—Ettäkö nuori herra … minkä tähden ei!… kyllähän se kuvernööri toki teitäkin uskonee … en tullut sitä ajatelleeksikaan, kun en ole osannut ajatella muita kuin rovastia.

Hän oli tullut taloon vesissä silmin, surkeana ja masentuneena. Kun hän lähti, kädessä sinetillä varustettu paperi, jossa kirjoittaja Liisan pyynnöstä—sillä muuten ei olisi kuulema sitä uskottu—»hengellisellä valallaan vakuutti», että lehmä ei ole Kallen, vaan hänen äitinsä Liisan, niin naurahteli hän hyvästä mielestä, ja pieninkin ryppy hänen kasvoillaan hymähteli.

Hän oli jo saavuttanut vanhan varmuutensa ja terhakkuutensa, joka kokonaan oli kadonnut, kun lehmä, josta se riippui, oli katoamaisillaan, ja sanoi mennessään:

—Katsos mokomia, kun aikoivat viedä minulta lehmän. Mutta malttakoothan!

—Liisan tulee muistaa, että koko syy olisi ollut Kallen … häntä teidän pitäisi torua.

—Torutaan, torutaan! sanoi hän mennessään.

Mutta torumatta se taisi jäädä nyt, niinkuin oli jäänyt ennenkin.

* * * * *

Muutamien aikain kuluttua, kun taas tapasin Liisan, muistin hänen lehmäjuttunsa ja kysyin, millä pohjalla se nyt oli.

—Hyvällä pohjalla! sanoi hän kehuen. Pois kiellettiin myönti!
Kuvernööristä tuli epuu, ja minä kysyin vielä kulujanikin.

—Saittekos?

—Sainhan minä!—ja nyt se on vävypoika siitä itse lehmitönnä! lisäsi hän kuiskaten.

 

 

Juhani Aho: Lastuja, kolmas kokoelma WSOY, 1896

 

Huhtikuun lastu oli "Suurin totuus" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Maaliskuun lastu oli "Kerran konserissa" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Helmikuun lastu oli "Vanha nuorimies" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Tammikuun lastu oli "Vastamyrkky" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Joulukuun lastu oli "Haltian joululahjat" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Marraskuun lastu oli "Rautatiejunassa" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896.

 

Lokakuun lastu oli "Metsämiehen muistelma" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Syyskuun lastu oli "Kurjalan rannalla" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Elokuun lastu oli "Helsinkiin" Juhani Ahon toisesta lastukokoelmasta vuodelta 1892.

 

Heinäkuun lastu oli "Purjeita kuivaamassa" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Kesäkuun lastu oli "Uskollinen" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.