Uutisia
Juhani Ahon seuran Jäsenkirje 1/2024

 

JUHANI AHON KIRJALLINEN TUOTANTO

Juhani Ahon tuotanto mm: hänen ensimmäinen kirjallinen työnsä oli kertomus Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883). Romaani Rautatie (1884) eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, tekee Ahosta kirjailijan.  Papin tytär (1885) - nuoren tytön kipeä kasvukertomus.  Yksin (1890) - miehen matka itseensä.  Papin rouva (1893) - sukeltaa naisen sieluun.  Panu (1897) - historiallinen romaani.  Juha (1911) - myöhäistuotannon helmi.  Rauhan erakko (1916) - tulee sodan keskelle.  Ahon viimeinen teos on Muistatko -? (1920).

Ensimmäinen kokoelma lyhyitä kertomuksia, LASTUJA, ilmestyi vuonna 1891.  Aho kirjoitti kaikkiaan kahdeksan lastukokoelmaa.  Ne muodostavat suuren - ja monimuotoisen osan Juhani Ahon tuotannosta.  Viimeinen lastukokoelma Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) on suomalaisen kalastuskirjallisuuden klassikko. Lisätietoja lastuista sivulta "Linkit & Lastut".

Luettelo Juhani Ahon kirjallisesta tuotannosta on esitetty sivulla 'Juhani Aho' (klikkaa yläpalkista).

 

Juhani Ahosta kirjoitetut ELÄMÄKERRAT mm.

Gunnar Castrén: JUHANI AHO I & II, suomentanut Joel Lehtonen. WSOY 1922. 605 sivua.  Sama ruotsiksi, på svenska, Holger Schildts Förlagsaktiebolag, 1922.  652 sidor

I. Havu: JUHANI AHO. OTAVA 1929. 308 sivua.

Antti J. Aho (Juhani Ahon poika): JUHANI AHO I & II, WSOY 1951. 1006 sivua. LIsäksi: JUHANI AHO JA HÄNEN AIKAANSA. Kuvateos, toimittanut Antti J. Aho.l WSOY 1948. 184 sivua

Juhani Niemi: JUHANI AHO. SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 414, 1985. 243 sivua

Panu Rajala: NAISTEN MIES JA AATTEIDEN. JUHANI AHON ELÄMÄNTAIDE. WSOY 2011. 442 sivua

Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila: JUHANI AHO. VASTAKOHTIEN TASAPAINOA. WSOYpro 2010. 119 sivua.

Juhani Ahon puolisosta taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtistä (1863-1945) kirjoitetut elämäkerrat mm.

Riitta Konttinen: BOHEEMIELÄMÄ. VENNY-SOLDAN-BROFELDTIN TAITEILIJANTIE. Otava 1996. 416 sivua.

Antti J. Aho, toimittanut: VENNY SOLDAN-BROFELDT JA HÄNEN MAAILMANSA. LUONNOKSIA JA MUISTELMIA. WSOY 1946. 166 sivua.

 

Seuran TAPAHTUMAHISTORIA

Juhani Ahon Seuran tapahtumahistoria löytyy facebookista ja sivulta 'Juhani Ahon Seura'.  Sivulla on myös JÄSENILMOITTAUTUMISLOMAKE. Liity mukaan seuran jäseneksi!  Jäsenmaksu on 20 €, opiskelijat 5 €.

JÄSENKIRJE 1/2024 (10.4.2024) on postitettu seuran jäsenille.Aiheina: Seuran jäsenmaksu vuodelle 2024; Lukupiirin kokous tiistaina 28.5.2024 ja Rautatie-seminaari lauantaina 21.9.2024 Aholassa Tuusulan rantatien varrella. Jäsenkirje on luettavissa kokonaisuudessaan kohdasta 'Juhani Ahon seura' tapahtumat..

 

FACEBOOK

Seuraa meitä facebookissa (httos:www.facebook.com/juhaniahonseura). Viimeinen päivitys on artikkeli Saaristo-uutiset lehdessä nr.1 2024 Juhani Ahosta: "Intohimoinen kalastaja ja edistyksellinen vesiensuojelija": Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Juha Rosenqvist, sivut 14-16.  

 

Kuukauden lastu: Kevätkylmät

Juhani Ahon muotokuvan maalasi
Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1891.

Ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija

 

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Häntä on pidetty leimallisesti kansallisena kirjailijana ja modernin kirjasuomen kehittäjänä, mutta samalla hän oli 1800-luvun lopun eurooppalaisen modernismin edustaja ja tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kirjailijantyön ohella Aho toimitti lukuisia lehtiä sekä käänsi kirjallisuutta suomen kielelle. Viimeisin loistava suomennos on belgialaisen nobelistin Maurice Maeterlinckin (1862-1949) satunäytelmä 'Sininen lintu' (L'oiseau bleu 1908), WSOY 1921. 

Juhani Ahon Seura ry:n tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Juhani Ahon tuotantoa ja elämää. Seuran pyrkimyksenä on myös herättää kiinnostusta Ahon kotiseudulta ja Pohjois-Savosta syntyisin olevien kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotantoon.

Seura järjestää kirjallisuusiltoja, keskustelutilaisuuksia ja retkiä.

Seuralta voi anoa avustusta Juhani Ahoon liittyvien projektien rahoitukseen.

 

Kansainvälinen Juhani Aho

Juhani Aho oli oman aikansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija, jonka teoksia käännettiin eri kielille jo 1800-luvun lopulla. Hän on myös ajankohtainen, sillä viime vuosina hänen romaaneistaan on julkaistu useita tuoreita käännöksiä:

  • 2005 englanniksi Juha, Juha, kääntäjä Richard A. Impola (Aspasia Books)
  • 2011 viroksi Yksin, Üksikääntäjä Ants Paikre (Loomingu Ramatukogu)
  • 2012 englanniksi Rautatie, The Railroadkääntäjä Owen Witesman (Norvik Press)
  • 2012 hepreaksi Juha, Juhah, kääntäjä Raimo Saari (Poalim)
  • 2013 ranskaksi YksinSeul, kääntäjä Bénédicte Villain (Rivages)
  • 2014 italiaksi Panu, Panu, kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati (Vocifuoriscena)
  • 2020 kiinaksi Papin tytär, kääntäjä Ni Xiaojing (China International Radio Press)

Karjalan kielellä ovat ilmestyneet Ludmila Markianovan on kääntäminä Juha (2010), Rautatie, Raudutie (2013) ja Lastuja Lastuloi (2013).

Kuukauden lastu (toukokuu):

 

KEVÄTKYLMÄT

 

Täällä on niin kylmä täällä Suomessa, täällä on kylmä kesälläkin.

Tosinhan innostuu kesä välistä meillekin tulemaan. Yht'äkkiä, keskellä kylmiä, itäisiä tuulia ja sumuisia pahasiivoisia säitä avaa taivas siniset silmänsä, luo talven peitteen päältään, ja paitahihasillaan hypähtää aurinko vuoteeltaan.

Se alkaa paahtaa kuin etelämailla, haihduttaa jäät keveinä usvina ilmaan, ja hanget kiiruhtavat kuin pelästyneet hiiret piilopaikkoihinsa kivien koloihin.

Talven alla ollut nurmikko saa ihastuksesta vihreät verensä poskilleen, koivu lehahtaa uuteen lehteen, joka hellästi hymyilee totisen petäjikön kupeella, tuomikko pukeutuu muutamissa päivissä kukkashelyihinsä, ja koko maisema tuoksuu tuoreutta ja lämminneen maan mehua.

Kaukaa etelämailta on lentänyt muuttolintu ja rakentanut pesänsä puun haaraan; pääsky piirtelee tyynen taivaan alla, laulurastas sirottelee järven niemessä säveliään liikkumattomaan yölliseen ilmaan, ja käki kukkuu kultiaan etäisiltä mäkirinteiltä asuttuihin laaksoihin.

Pellolla on työmies ahkerassa toimessa, ja mieli toivoa täynnä kylvää hän muhajavaan multaan tulevan sadon siemenen.

Mutta yht'äkkiä, juuri kun kaikki on kelteisimmillään ja huolettomimmillaan ja kun hyönteiset vaeltelevat vedenpinnalla ja kalat lyövät leikkiään luhtaisilla rannoilla—silloin käy kylmän viiman veto läpi koko luonnon. On kuin olisi joku pahanilkinen särkenyt ikkunan häähuoneesta: raaka ulkoilma alkaa tulvia sisään huuruisena ja harmaana, tanssivien parien paljaita hartioita puistattaa, ja hääväki kiiruhtaa väristen sisähuoneisiinsa.

Sillä tuuli on eräänä yönä kääntynyt pohjoiseen ja ajanut taivaalle talvisia pilviä. Aamun kuluessa se on kiihtynyt kylmäksi viimaksi ja ennen iltaa se on puhaltanut pois sen lämpimän, joka maasta uhkui, joka hyppeli katoilla ja aidanselillä ja joka huljui lehdon sisässä. Ja se vie mennessään tuoksun tuomen ympäriltä ja koivun puhkeavista lehdistä. Ja se tuo sateen mukanaan, vuoroin vettä, vuoroin rakeita ja lumiräntää, joka huuhtoo maisemasta kaikki heleät värit ja juoksettaa metsät ja maat yhdeksi ainoaksi harmaanhaaleaksi ikävyydeksi.

Iloinen elinvoimainen luonto käy surulliseksi ja alakuloiseksi niinkuin toiveissaan pettynyt.

Nurmikko nuutuu kuloksi tuulen sitä nyhtäessä.

Lehti puussa jää keskenkasvuiseksi eikä edisty viikkokausiin.

Marjan kukat panee halla ja karistaa ne maahan.

Lintujen pojat paleltuvat pesiinsä, sill'aikaa kun emo hakee hyönteisiä, jotka ovat uudelleen kohmettuneet talvellisiin kätköihinsä.

Pääsky värisee ja näkee nälkää, eikä kuku käkikään, vaikka olisi sen paras kukunta-aika.

Kesä oli innostunut tulemaan. Mutta se oli tullut liian varhain. Nyt se ei enää jaksa ylläpitää omaa riemuaan.

Sillä täällä on niin kylmä täällä Suomessa, täällä on kylmä kesälläkin.

Ne ovat ne meidän kevätkylmämme, jotka tulevat joka vuosi, mutta joita emme koskaan ymmärrä odottaa. Ne tulevat aina silloin, kun juuri olemme talven unohtaneet ja antautuneet kesän valtaan.

Ne jäähdyttävät meiltä elämän innon juuri silloin, kun se on meissä kuumimmillaan. Ne vilustuttavat henkemme ja katkeroittavat kesäiset ilomme.

Sillä vaikka me alammekin uudelleen, kun etelän lämmin taas tulvii ympärillemme, olemme jo ehtineet myöhästyä. Kevätkylmät tosin katoavat, mutta vastassamme väijyy jo syksyinen halla, joka odottaa käydäkseen hidastuneen edistyksen kimppuun ja kylmäistäkseen loput keskeytyneen kesän hedelmistä.

Kevätkylmät ensin ja syksykylmät sitten—niiden väliin ovat paleltuneet monet parhaat toiveemme ja karisseet maahan rohkeimmat unelmamme.

 

Juhani Aho: Uusia lastuja, kertomuksia ja kuvauksia. WSOY, 1892

 

Huhtikuun lastu oli "Isäntä ja mökkiläinen" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Maaliskuun lastu oli "Kevään kevät" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta vuodelta 1896. 

 

Helmikuun lastu oli talvinen tuokiokuva "Hirvi" Juhani Ahon ensimmäisestä lastukokoelmasta vuodelta 1891.

 

Tammikuun lastu oli "Minä kiitän sinua, Herra..." Juhani Ahon kuudennestä lastukokoelmasta Tyven meri ynnä muita lastuja vuodelta 1912. WSOY. Siinä pohdittiin moraalisia ongelmia.

 

Joulukuun lastu oli "Joululle kotiin" Juhani Ahon seitsemännestä lastukokoelmasta vuodelta 1917. Nimensä mukaisesti se kertoi paluusta joulunviettoon kotiseudulle.

 

Marraskuun lastu oli "Laiva lumipyryssä" Juhani Ahon lastukokoelmasta Katajainen kansani ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899. WSOY. Se kertoi symbolisesti Suomen tilanteesta sortovuosien alkaessa.

 

Lokakuun lastu oli "Kaukana ja korkealla" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY. Se kertoi muuttolintujen lähdöstä.

 

Syyskuun lastu oli "Ilkityö" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY. Se kertoo surullisen tarinan Kettu Repolaisesta.

 

Elokuun lastu oli "Metsäpolku" Juhani Ahon neljännestä lastukokoelmasta, 1899 WSOY.  Lastu houkuttelee poikkeamaan isolta tieltä.  Näitä polkuja kertyy onneksi vieläkin, kunhan vain lähtee niitä etsimään.

 

Heinäkuun lastu oli "Unholaan" Juhani Ahon kolmannesta lastukokoelmasta, 1896, WSOY,  Lastu kertoo kesäisestä  purjehdusretkestä.